perjantai 15. joulukuuta 2017

The Naturals - Jennifer Lynn Barnes

Nimi: The Naturals
Trilogia/sarja: The Naturals, #1
Kirjailija: Jennifer Lynn Barnes
Kustantaja: Disney-Hyperion
Julkaisuvuosi: 2013
Sivuja: 308 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★☆☆☆

Juonikuvaus: Seventeen-year-old Cassie is a natural at reading people. Piecing together the tiniest details, she can tell you who you are and what you want. But it’s not a skill that she’s ever taken seriously. That is, until the FBI come knocking: they’ve begun a classified program that uses exceptional teenagers to crack infamous cold cases, and they need Cassie.
      What Cassie doesn’t realize is that there’s more at risk than a few unsolved homicides—especially when she’s sent to live with a group of teens whose gifts are as unusual as her own. Sarcastic, privileged Michael has a knack for reading emotions, which he uses to get inside Cassie’s head—and under her skin. Brooding Dean shares Cassie’s gift for profiling, but keeps her at arm’s length.
      Soon, it becomes clear that no one in the Naturals program is what they seem. And when a new killer strikes, danger looms closer than Cassie could ever have imagined. Caught in a lethal game of cat and mouse with a killer, the Naturals are going to have to use all of their gifts just to survive.

Ajatukseni: Olen aivan äärimmäisen pettynyt. Niin kovin pettynyt. Hurts man.

17-vuotias Cassie on profiloija: hän osaa lukea ihmisiä, arvioida heidän ulkonäköään, tapojaan ja tekemisiään, ja muodostaa hyvinkin tarkkoja käsityksiä heistä. Eräänä päivänä häntä lähestytään FBI:n toimesta ja kutsutaan osallistumaan The Naturals -ohjelmaan, jonka tarkoituksena on etsiä lahjakkaita nuoria auttamaan FBI:ta vanhojen murhatapausten ratkomisessa. Cassie osallistuu ohjelmaan taka-ajatuksenaan päästä lähemmäs selvittämään, kuka ja miksi hänen oma äitinsä murhattiin viisi vuotta aikaisemmin.

The Naturals ehti olla tutkassani jo useamman vuoden. Goodreadsin 4.17 tähden keskiarvo lupaili todella hyvää lukukokemusta, joten kun kirja vihdoin tuli kirjastossa vastaan, täytyi se minun ottaa mukaani. Barnesin muutkin kirjat ovat kiinnostaneet minua jo pitkään (The Fixer eritoten), joten olin innoissani päästessäni tähän teokseen. Mutta nyt sitten? Fiilikseni lukemisen jälkeen on vähän sama kuin Red Queenin jälkeen; tunnen oloni petetyksi.

Ei se, että FBI lähestyisi huippulahjakkaita teinejä auttamaan rikosten ratkaisussa ollut se mikä oli sudenkuoppana tässä teoksessa, vaan se, miten ARMOTTOMAN EPÄPÄTEVIÄ JA AMMATTITAIDOTTOMIA NÄMÄ IHMISET OVAT. On suorastaan ironista kutsua fiktiivistä kirjaa epärealistiseksi, mutta tämä kirja on aivan äärimmäisen epärealistinen.

FBI ei tee näille teineille minkäänlaista arviota heidän mielenterveydestään selvittääkseen, ovatko he edes täyspäisiä ryhtymään tuohon työhön. Toiseksi, he eivät tarjoa minkäänlaista ammattiapua noille teineille selviämään tuosta työstä. He näyttävät näille täysin randomeille teineille kuvia murhatuista ruumiista, rikospaikoista ja luetuttavat heillä rikollisten lausuntoja, mutta minkäänlaista terapiaa tai muuta apua ei noille teineille tarjota?????

Anteeksi, mutta mitä pirua nyt oikeasti :D Joo, olen ehkä taas vähän liian jyrkkä, mutta voi hyvää päivää oikeasti. Tämä homma oli jotenkin niin absurdia, että koko kirja menetti makunsa. Ehkä toki kiinnitän huomiota taas vääriin asioihin, mutta minulle on tärkeää, että kirjassa on edes hivenen verran järkeä. The Naturalsissa ei ollut.

Toisekseen, nämä hahmot. Cassie on yksi puisevimmista hahmoista, mitä olen vähään aikaan lukenut. Hänen koko hahmonsa perustuu siihen, että hän on todella hyvä profiloimaan ihmisiä (tämä on myös syy, miksi FBI haluaa palkata hänet), mutta about puolivälin tienoilla hän menettää tuon kykynsä ihan täysin. Sen sijaan hän alkaa silmäillä kahta superkuumaa kämppistään. Arvatkaa, mitä on luvassa. Kyllä. Kolmiodraama. Michael on niin charmikas ja hauska, mutta oih kuinka synkkä ja kovia kokenut namupala Dean on! Voi. Kyynel. Oikeasti. Vuoden huikein lukukokemus tässä näin.

Minua korpeaa niin kovasti. Kirja alkoi todella hyvin ja luin tätä suurella mielenkiinnolla. Odotin jotain niin paljon parempaa, jotain niin paljon psykologisempaa ja trillerimäisempää lukukokumusta. Sen sijaan sain jotain… tällaista.

Mutta hei, minä todella haluan jatkaa sarjan parissa. Täytyyhän tämän paremmaksi muuttua, eikö vain? Ehkä tämä oli vain kiusallinen ensimmäinen osa, mutta jatko-osissa homma muuttuu paremmaksi. On niitä sellaisiakin sarjoja tullut vastaan. Haluan siis antaa jatko-osalle mahdollisuuden.

Lukunäyte: Chapter 2, sivu 18
What if that was what this was about? What if the card wasn't a joke? What if the FBI was looking into my mother's murder?
      It's been five years, I told myself. But the case was still open. My mother's body had never been found. Based on the amount of blood, that was what the police had been looking for from the beginning.
      A body.
      I turned the business card over in my hands. On the back, there was a handwritten note.
      Cassandra, it said, PLEASE CALL.
      That was it. MY name, and then the directive to call, in capital letters. No explanation. No nothing.
      Below those words, someone else had scribbled a second set of instructions in small, sharp letters – barely readable. I traced my finger over the letters and throught about the boy from the diner.
      Maybe he wasn't the special agent.
      So that makes him what? The messenger?
      I didn't have an answer, but the words scrawled across the bottom of the card stood out to me, every bit as much as Special Agent Tanner Briggs's PLEASE CALL.
      If I were you, I wouldn't.

The Naturals –sarja
The Naturals (2013)
Killer Instinct (2014)
All In (2015)
Bad Blood (2016)
    4.5 Twelve (2017)

torstai 14. joulukuuta 2017

Lumen maa - Yasunari Kawabata

Nimi: Lumen maa
Alkuteos: Yukiguni
Kirjailija: Yasunari Kawabata
Kääntäjä: Yrjö Kivimies
Julkaisuvuosi: 1947 (suomeksi 1958/2012, Tammi)
Sivuja: 161 suomenkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Yasunari Kawabatan Lumen maa oli ilmestyessään 1958 ensimmäinen suomeksi käännetty japanilainen romaani. Romaanin herkän surumielinen sävy kiehtoo ja ihastuttaa yhä hienovireisyydellään. Lumen maa on rakkausromaani, sen keskeisenä aiheena on syrjäseudun nuoren geishan, Komakon, rakkaus Shimamuraan, pääkaupungista saapuneeseen joutilaaseen uneksijaan. Romaanin tapahtumat sijoittuvat lumisen vuoriston kylpyläkaupunkiin, missä vieraat parantelevat terveyttään kuumien lähteitten äärellä, nauttien karun luonnon kauneudesta ja paikallisten geishojen seurasta. Ympäröivän luonnon vastakohtaisuudet - lumen ja jään keskeltä pulppuavat kuumat lähteet - heijastuvat päähenkilöiden suhteessa, jään ja tulen yhteensovittamattomuudessa.

Ajatukseni: Lumen maa osui silmiini kirjastossa, joten päätin ottaa sen mukaan. Minkäänlaisia ennakko-odotuksia minulla ei ollut, joten sain aloittaa lukemisen raikkaalta pohjalta.

Shimamura on rauhaa ja joutilautta rakastava keski-ikää lähestyvä mies, joka useita kertoja vuodessa jättää suurkaupungin taakseen ja matkustaa Japanin vuoristoseudulle Lumen maaksi tituleerattuun kuvankauniiseen kylpyläkaupunkiin. Talven kylmyys ja paksu valkoinen nietos tekevät kylästä suositun matkakohteen. Kylässä Shimamura on ystävystynyt nuoren geishan, Komakon, kanssa. Komako on hyvin rakastunut tokiolaiseen vieraaseensa ja kiinnittääkin tähän huomiota enemmän kuin keneenkään muuhun.

Lumen maa on niin lyhyt ja simppeli teos, että sen luki about tunnissa. Luin tämän Kingin Sen jälkimainingeissa, kun piti vähän tyhjentää päätä tuosta klovnipainajaisesta. Olen myös mitä enenevissä määrin ollut aina vain kiinnostuneempi Itä-Aasiasta, joten Lumen maa vaikutti oivalta pikkuteokselta antamaan katsauksen tuolle suunnalle.

Yksi tämän teoksen suurimmista vetonauloista on eittämättä sen hyvin koruton ja vähäeleinen kerronta. Kawabata kuvailee Japanin lumista vuoristoseutua hyvin eläväisesti niinkin vähin sanoin, tehden miljööstä hyvin rauhoittavan myös lukijalle. Vaikka tarina itsessään ei olekaan mikään huikaiseva, kirjoitus on ehdottomasti kirjan vahvin puoli.

Täytyy kuitenkin sanoa, etten ole varma, hiffasinko Yokon hahmon pointtia. Hän oli tarinassa mukana muutamassa kohtauksessa viehättäen Shimamuraa, mutta selvästi hänen ja Komakon välillä oli jotain jännitettä. En ole varma, että täysin ymmärsin, mistä kaikessa tuossa draamassa olikaan kyse. Toinen asia, mikä jäi minua mietityttämään oli Komako. Hän on geisha, mutta hyvin vapaamielinen sellainen. Oliko sellainen normaalia tai etikettiin kuuluvaa käytöstä geishalta? En osaa sanoa, sillä tiedän hyvin vähän geishoista, mutta kyllähän Komakon röpöttely pisti vähän miettimään.

Lumen maa oli toisaalta hyvin viehättävä teos, mutta toisaalta taas se ei oikein hetkauttanut minua. Koruston kerronta oli teoksen parasta antia, mutta itse tarina sinänsä ei pahemmin herättänyt minussa tunteita. Pitäisi varmaan lukea enemmän teoksia japanilaisilta ja muilta aasialaisista kirjailijoilta, sillä niissä on jotain hyvin taianomaista. On myös aina mielenkiintoista päästä kurkistamaan muihin kulttuureihin niihin kuuluvien kirjailijoiden töiden kautta.

Lukunäyte: Ensimmäinen osa, sivu 5
Juna vieri pitkästä tunnelista Lumen maahan. Maa loisti valkoisena yötaivaan alla. Juna pysähtyi eräälle pikkuasemalle.
      Tyttö, joka oli istunut vaunun vastakkaisella puolella, tuli käytävän yli ja avasi ikkunan Shimamuran edestä. Lumista kylmyyttä huokui sisään. Kurottautuen ikkunasta pitkälle tyttö huusi asemapäällikölle kuin hän olisi ollut jossakin kaukana.
      Asemapäällikkö asteli hitaasti lumen poikki lyhty kädessä. Hänen päänsä oli kiedottu paksuun kaulaliinaan nenää myöte ja hatun läpät oli vedetty korvien suojaksi.
      Onko jo noin kylmä? ajatteli Shimamura. Matalia parakkimaisia rakennuksia, jotka sattoivat olla rautatieläisten makuusuohia, oli siellä täällä vuoren jäätyneellä kupeella. Lumen valkea hohto sulautui pimeyteen vähää ennen kuin ulottui niihin
      – Kuinka voitte? kysyi tyttö. – Täällä on Yoko.
      – Yoko, tosiaankin. Paluumatkallako? On taas saatu pakkasta.
      – Olen kuullut, että veljeni on tullut tänne töihin. Kiitoksia teille kaikesta minkä olette tehnyt.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Se - Stephen King

Nimi: Se
Alkuteos: It
Kirjailija: Stephen King
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro, Päivi Rekiaro
Julkaisuvuosi: 1986 (suomeksi 1988/2016, Tammi)
Sivuja: 1136 suomenkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Derry on pieni kaupunki Mainessa. Paikka, joka tuntuu yhtä tutulta kuin oma kotikaupunki. Mutta sen uumenissa asuu sanoinkuvaamaton paha, joka vainoaa lapsia, houkuttaa heitä klovninkujein, pelottaa hirvittävin painajaisin, raatelee ja tappaa. Jolle ei ole muuta nimeä kuin Se.
      Kauhun kuninkaan klassikko. Tuntematon paha terrorisoi pikkukaupunkia voittamattoman Stephen Kingin mestarinnäytteessä. Se aiheutti painajaisia kokonaiselle sukupolvelle kolmekymmentä vuotta sitten. Nyt tämä modernin kauhun perusteos on yleisön pyynnöstä jälleen saatavilla, ja uuden ikäluokan on aika kiertää klovnit kaukaa ja varoa viemäreitä. Kahdella aikatasolla liikkuva tarina seuraa kiusattujen lasten taistelua pahaa vastaan. Hirviö lyödään kerran, mutta kolmekymmentä vuotta myöhemmin on palattava sinne, mihin kukaan ei halua mennä: lapsuuden kauhujen äärelle. Stephen King (s. 1947) on kirjoittanut yli 50 menestysteosta ja hänen kirjojaan on myyty 350 miljoonaa kappaletta. Hänen leipälajejaan ovat kauhu, jännitys ja yliluonnollinen, mutta nykyään hänet tunnetaan myös taitavana ja tunnelmallisena Amerikan kuvaajana. Kingin tunnetuimpia teoksia ovat Se, Hohto, Carrie ja Kuvun alla.

Ajatukseni: Se oli hyvin tyhjentävä teos. Oli vaikeaa keksiä tekemistä tämän jälkeen, sillä hahmot ja tapahtumat eivät jättäneet rauhaan.

Derryssä, Mainen osavaltiossa, katoaa lapsia moninkertaisesti yli valtion keskiarvon. 27 vuoden välein pikkukaupungin ylitse pyyhkäisee murha-aalto, jolloin kaupunkilaiset löytävät lapsia kappaleiksi revittynä mitä erikoisimmista paikoista. Kun vuonna 1957 kuusivuotias Georgie Denbrough löytyy kuolleena katuojasta, hänen isoveljensä 12-vuotias Bill Denbrough on täysin murtunut. Billillä ja hänen ystävillään Richiellä, Eddiellä, Stanillä, Benillä, Mikellä ja Beverlyllä on sama tarina kerrottavana: he ovat kukin nähneet jotain niin kammottavaa, ettei sillä ole muuta nimeä kuin Se. Yhdessä se päättävät ottaa yhteen Sen kanssa ja päättää Derryä vuosisatoja vainonneet syklittäiset murha-aallot. Ja mikäli he epäonnistuvat, palaavat he kaupunkiin uudestaan.

Se oli minulla todella kauan lukulistalla, mutta aloittamiselle ei tuntunut koskaan oikein löytyvän sopivaa rakoa. Stephen King on kirjailija, jonka kirjoihin on vähän pelottavaa tarttua; ne ovat usein enemmän tai vähemmän elämää suurempia, ne eivät koskaan ole ”pelkkiä” kauhutarinoita, niiden hahmot ovat niin realistisia sekä hyvässä että pahassa, ne sisältävät niin paljon teemoja ja kuvauksia, jotka menevät suoraan ihon alle.

Kirjalla on runsaasti pituutta 1136 sivullaan, mutta sen lukee kuitenkin todella nopeasti. Kirja imaisi minut toisella puoliskollaan niin tiiviisti mukaansa, että luin ~500 sivua hieman yli vuorokauden aikana kykenemättä jättämään teosta kesken. Kingin kuvaukset hahmoista ja tapahtumista ovat niin eläväisiä eivätkä jätä lukijaa rauhaan.

Kauhu on ollut suosikkigenreni ihan aina. Se on mielestäni objektiivisesti haasteellisin genre, sillä jokainen ihminen käsittää kauhun ja pelon eri tavalla. Tuo genre sisältää niin monia alalajeja (splatter, yliluonnollinen, psykologinen, hirviöt...), että se periaatteessa tarjoaa jotain jokaiselle, joka vain omansa haluaa löytää. Itse pidän psykologisesta kauhusta kaikkein eniten sen sukeltaessa syvälle ihmismielen sopukoihin ja käyttäen ihmisen omia ajatuksia, pelkoja ja psyykettä tätä vastaan.

Se on psykologista kauhua parhaimmillaan. Olento, jota puhutellaan nimellä Se tai Pennywise the Dancing Clown metsästää lapsia käyttäen heidän pelkojaan heitä vastaan, täyttäen heidät pakokauhulla, kunnes lopulta syö heidät. Pennywise näyttäytyy muumiona, spitaalisena, ihmissutena tai jopa kuolleena pikkuveljenä. Se ilmestyy lapsille ensin vain tuodakseen itsensä ilmi. Se istuttaa lepattavan pelon liekin heidän mieliinsä. Sitten Se alkaa ilmestyä aggressiivisemmin, häijymmin, nostattaen kauhua uhreissaan. Ja lopulta Se käy heihin kiinni.

Koska pidin lapsihahmoista niin paljon, toivoin saavani enemmän kuvausta heistä ja erityisesti heidän perhe-elämistään. Bill kertoo usein, etteivät hänen vanhempansa Georgien kuoleman jälkeen osaa ikään kuin rakastaa häntä enää saatika olla toistensa seurassa, mutta yhtä lyhyttä kuvausta lukuun ottamatta emme juurikaan päässeet näkemään sitä. Myöskään Stanin perhe-elämää ei oikeastaan nimeksikään kuvailtu. Pidin kovasti Eddien hahmosta ja hänen suhteensa äitinsä kanssa oli todella mielenkiintoinen, joten olisin niin mielelläni lukenut enemmän siitäkin. Sata sivua lisää lasten perhe-elämiin syventymistä, niin tämä kirja olisi saanut täydet pisteet minulta.

Se oli karmaiseva, hauska, surullinen ja omituinen. Pidin ihan valtavasti lukemastani, vaikka samaan aikaan se oli ihan järkyttävää. Stephen King on yksinkertaisesti huikea kirjailija. Hänen hahmonsa ja tarinansa ovat niin moniulotteisia, ettei niitä voi koskaan lukea kovinkaan kevein mielin. Hänen tarinansa tekevät oloni aina enemmän tai vähemmän epämukavaksi ja jäävät pyörimään mieleeni pitkäksi aikaa. King ei säästele hahmojaan tai lukijoitaan, ja siksi minä hänen teoksistaan pidän.

Uskallan väittää, että Se on suosikkini lukemistani Kingin teoksista. Taisi mennä Hohdon edelle. Tosin Hohdon lukemisesta on jo niin monta vuotta, että pitäisi ehkä virkistää muistia...

Mitä mieltä olette tämän syksyn Se-elokuvasta? Minusta se oli aika hyvä. Hiukan harmittelin, että käsikirjoittajat muuttivat hahmoista tiettyjä asioita ja jättivät pari ainakin minun mielestäni olennaista kohtausta pois, mutta muuten tosi onnistunut kuva. Leffan Pennywise on lähes tarkalleen sitä, kuinka King kirjassa Sitä kuvailee, joten hienoa työtä maskeeraajat ja Bill Skarsgård! Odotan mielenkiinnolla ja hieman pelolla Chapter 2:n ilmestymistä.

Kuvahaun tulos haulle it 2017 pennywise gif

Lukunäyte: Ensimmäinen luku, Tulvan jälkeen (1957), 3, sivut 22-23
– Hei, Georgie, se sanoi.
      Georgie räpäytti silmiään ja katsoi uudestaan. Hän ei oikein osannut tajuta näkemäänsä. Kaikki oli kuin keksitystä tarinasta tai elokuvasta, jossa eläimet osaavat puhua ja tanssia. Jos hän olisi ollut kymmenen vuotta vanhempi, hän ei olisi uskonut näkemäänsä, mutta hän ei ollut kuusitoistavuotias. Hän oli kuusivuotias.
      Viemärissä oli pelle. Valoa oli kaikkea muuta kuin tarpeeksi, mutta kuitenkin sen verran, että George Denbrough oli varma näkemästään. Pelle se oli, sellainen kuin sirkuksessa tai televisiossa. Oikeastaan se näytti Bozon ja Clarabellin risteytykseltä, Clarabellin, joka puhui toitottamalla torveaan lauantaiaamuisin Howdy Doody -lastenohjelmassa. Buffalo Bill oli kutakuinkin ainoa, joka ymmärsi Clarabelliä, ja se nauratti Georgea aina hurjasti. Katuviemärin klovnilla oli valkoiset kasvot, sen pään sivuilla oli hassuja punaisia karvatukkoja ja sen suulle oli maalautunut iso pellen hymy. Jos George olisi elänyt myöhempänä aikana, hänen mieleensä olisi varmasti tullut Ronald McDonalds ennen Bozoa tai Clarabelliä
      Pelle piti toisessa kädessään eriväristen ilmapallojen terttua kuin upeaa kypsää hedelmää.
      Toisessa hänellä oli Georgen sanomalehtivene.
      – Haluatko veneesi, Georgie? Pelle hymyili.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

If There's No Tomorrow - Jennifer L. Armentrout

Nimi: If There's No Tomorrow
Kirjailija: Jennifer L. Armentrout
Kustantaja: Harlequin Teen
Julkaisuvuosi: 2017
Sivuja: 384 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Lena Wise is always looking forward to tomorrow, especially at the start of her senior year. She's ready to pack in as much friend time as possible, to finish college applications and to maybe let her childhood best friend Sebastian know how she really feels about him. For Lena, the upcoming year is going to be epic—one of opportunities and chances.
      Until one choice, one moment, destroys everything.
      Now Lena isn't looking forward to tomorrow. Not when friend time may never be the same. Not when college applications feel all but impossible. Not when Sebastian might never forgive her for what happened.
      For what she let happen.
      With the guilt growing each day, Lena knows that her only hope is to move on. But how can she move on when her and her friends' entire existences have been redefined? How can she move on when tomorrow isn't even guaranteed?

Ajatukseni: If There's No Tomorrow meni suoraan tunteisiin. 4.5 tähteä.

Eräänä iltana alkoholihuurteisen illanistujaisen jälkeen Lena nousee ystäviensä kanssa autoon, jonka kuljettaja vakuuttaa olevansa ajokuntoinen. Seuraava asia, minkä Lena tietää on, että hän on sairaalassa teho-osastolla ja että hänen ystävänsä ovat kuolleet. Kuinka Lena voi jatkaa elämäänsä tietäen, että olisi kenties voinut estää tuon yön tapahtumat, tai kuinka hän voi enää katsoa silmiin ketään tietäen, mitä he ajattelevat?

Keskinkertaisen The Problem with Foreverin jälkeen vähän kyseenalaistin, että raaskisinko lukea enää Armentroutin contemporary-kirjoja. En halua olla pitämättä hänen kirjoistaan, sillä hänestä on tullut minulle yllättävä liittolainen; olin aikaisemmin niin varma, etteivät hänen teoksensa olisi yhtään minuun kolahtavia, kunnes otin luettavaksi hänen Lux-sarjansa ja yllättäen tykästyin todella paljon. Nyttemmin pidän häntä lähes tulkoon yhtenä suosikkikirjailijanani.

Selailin tässä taannoin kirjaston e-kirjalistaa ja törmäsin tähän uusimpaan Armentroutin teokseen. Hetken arvottuani päätin sen lainata ja aloittaa heti. Mielessäni pyöri, että annan vielä yhden mahdollisuuden ja mikäli tämäkään ei olisi kolahtanut, olisin luovuttanut hänen contemporaryjensa osalta. Kuinka sitten kävikään? Päädyin lukemaan teoksen yhdeltä istumalta ja se sai tunteet nousemaan pintaan. If There's No Tomorrow on virallisesti suosikkini kaikista lukemistani tämän naisen kirjoista.

Tämä kirja oli yksi suuri tunteellinen vuoristorata. Se käsittelee hyvin tärkeitä teemoja ja heijastelee valitettavan paljon realismia – ajamista alkoholin vaikutuksen alaisena ja sitä, mitä tapahtuu, kun nuoret menettävät henkensä sen takia. Se käsittelee myös selviytyjän tuntemaa syyllisyyttä, ystävyyssuhteiden rakoilua ja elämän jatkumista tragedian jälkeen.

Pidin tästä aivan valtavasti. Pidin hahmoista heti alusta lähtien, mikä teki lukemisesta niin älyttömän vaikeaa ja tunteellista. Pidän Armentroutin kirjotussyylistä todella paljon, sillä hän osaa antaa hahmoilleen realistisen ja vetovoimaisen äänen, kirjoittaa todella pisteliästä ja humoristista dialogia ja tuoda hahmojen tunteet selkeästi esille.

If There's No Tomorrow on hyvin kokonaisvaltainen teos. Siinä löytyy naurua, surua, selviytymistä, ystävyyttä ja traagisten tapahtumien jälkimaininkeja. Tietyllä tapaa tosi simppeli teos, mutta sitäkin vaikuttavampi. Suosittelen tätä kaikkien muiden lukemieni Armentroutin kirjojen edelle.

Lukunäyte: Prologue
I couldn't move, and everything hurt – my skin felt stretched too tight, muscles burned like they'd been lit on fire, and my bones ached deep into the marrow.
      Confusion swamped me. My brain felt like it was full of cobwebs and fog. I tried to lift my arms, but they were weighed down, full of lead.
      I thought I heard a steady beeping sound and voices, but all of it seemed far away, as if I was on one end of the tunnel and everything else was on the other.
      I couldn't speak. There... there was something in my throat, in the back of my throat. My arm twitched without warning, and there as a tug at the top of my hand.
      Why wouldn't my eyes open?
      Panic started to dig in. Why couldn't I move?
      Something was wrong. Something was really wrong. I just wanted to open my eyes. I wanted–
      I love you, Lena.
      I love you, too.
      The voices echoed in my head, one of them mine. Definitely mine, but the other...
      ”She's starting to wake up.” A female voice interrupted my thoughts from somewhere on the other side of the tunnel.
      Footsteps neared and a male said, ”Getting the propofol in now.”
      ”This is the second time she's woken up,” the woman replied. ”Hell of a fighter. Her mother is going to be happy to hear that.”

torstai 30. marraskuuta 2017

Warcross - Marie Lu

Nimi: Warcross
Trilogia/sarja: Warcross, #1
Kirjailija: Marie Lu
Kustantaja: G.P. Putnam's Sons
Julkaisuvuosi: 2017
Sivuja: 416 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: For the millions who log in every day, Warcross isn’t just a game—it’s a way of life. The obsession started ten years ago and its fan base now spans the globe, some eager to escape from reality and others hoping to make a profit. Struggling to make ends meet, teenage hacker Emika Chen works as a bounty hunter, tracking down players who bet on the game illegally. But the bounty hunting world is a competitive one, and survival has not been easy. Needing to make some quick cash, Emika takes a risk and hacks into the opening game of the international Warcross Championships—only to accidentally glitch herself into the action and become an overnight sensation.
      Convinced she’s going to be arrested, Emika is shocked when instead she gets a call from the game’s creator, the elusive young billionaire Hideo Tanaka, with an irresistible offer. He needs a spy on the inside of this year’s tournament in order to uncover a security problem . . . and he wants Emika for the job. With no time to lose, Emika’s whisked off to Tokyo and thrust into a world of fame and fortune that she’s only dreamed of. But soon her investigation uncovers a sinister plot, with major consequences for the entire Warcross empire.

Ajatukseni: Warcross oli huikea 4.5 tähden lukukokemus.

Maailman on valloittanut nuoren japanilaiskeksijän Hideo Tanakan Warcross-simulaatiopeli, joka antaa ihmisille mahdollisuuden irroittautua arjesta, asettaa lasit nenälleen ja heittäytyä hurjaan virtuaalitodellisuuteen. Emika Chen on teini, joka päivisin tienaa elantonsa metsästämällä kiinni poliisin etsintäkuuluttamia rikollisia, ja iltaisin kaikkien muiden lailla laittaa Warcross-lasit silmilleen seuratakseen Warcrossin turnajaisia. Eräänä iltana hän tekee jotain, mikä laittaa hänet kartalle ei vain kaikkien Warcorss-katsojien ja pelaajien, mutta myös itsensä Hideo Tanakan edessä. Emika saa Hideolta vastustamattoman tarjouksen: osallistua peleihin Hideon vakoojana selvittääkseen, kuka hakkeroi läpäisemättömäksi tituleeratut pelin suojaukset.

Marie Lu on minulle tuttu loistavasta dystopisesta Legend-trilogiasta sekä vaihtoehtoishistorialliseen renessanssiin sijoittuvasta The Young Elites -teoksesta. Olen pitänyt jokaisesta lukemastani Lun kirjasta eikä tämä uusin teos ole lainkaan poikkeus tuossa seurassa; Warcross oli alusta loppuun kiinnostava, nopeatempoinen ja jännittävä viihdepommi.

Kun sanon, että Warcross on sullottu täyteen kliseitä kliseen perään en tarkoita sitä ollenkaan pahalla – ei, tarkoitan sitä hyvällä koko sydämeni pohjasta. Yleensähän kliseet ovat suuri heikkous tarinoissa, mutta tämän teoksen tapauksessa ne toimivat niin hyvin. Maailma on hyvin nähty, mutta virtuaalitodellisuus ei koskaan tule vanhenemaan minulle yhtenä jännittävimpänä tapahtumaympäristönä.

Tämäntyyppiset teknotrillerit vetoavat minuun suunnattomasti. Simulaatiopelit ja virtuaalitodellisuus ovat huikeita tapahtumaympäristöjä, sillä ne tarjoavat loputtoman määrän mahdollisuuksia, joissa vain kirjailijan mielikuvitus on rajana. Warcrossin maailma muistuttaa Ernest Clinen Ready Player Onea. Pelaajat linkittyvät pelin maailmaan, jossa voi tehdä käytännössä mitä vain ja tuntuu aivan yhtä todelliselta kuin reaalimaailmakin. Kirjan ihmisille se on muutakin kuin vain peli; se on mahdollisuus.

Warcrossin hahmokaarti on laaja ja vivahteikas; kiinalais-amerikkalaisella Emikalla on sateenkaaren värinen tukka ja käsivarsi tatuointien peitossa, Hideo Tanaka japanilainen, Hammie on latino, Asher, Emikan Warcross-pelin tiimin johtaja, on pyörätuolissa, vihjailua kahden mieshahmon romanttisesta suhteesta... En edes muista milloin viimeksi olen lukenut näin laajasta hahmokirjosta. Se on piristävää, ja tuo hienosti esille, kuinka Warcross-peli yhdistää ihmisiä kaikista taustoista.

Osasin sikäli arvata sen koukun, joka lopussa lukijoille tarjoillaan, mutta sehän ei haitannut pätkääkään. Loppu jäi sen verran hykerryttävään kohtaan, etten oikeasti millään malttaisi odottaa, mitä tuleman pitää. En etenkään ERÄÄN HAHMON osalta.

Tietääkseni tämän on tarkoitus olla kaksiosainen sarja, joten seuraava osa tulee olemaan myös viimeinen. Piristävä tieto, sillä se tarkoittaa, että minun täytyy odottaa ”vain” vuosi saadakseni tietää, kuinka kaikki päättyy. Huoh.

Lukunäyte: Chapter 1
It's too damn cold of a day to be out on a hunt.
      I shiver, tug my scarf up higher over my mounth, and wipe a few snowflakes from my ashes. Then I slam my boot down on my electric skateboard. The board is old and used, like everything else I own, its blue paint almost entirely scraped off to reveal cheap silver plastic underneath – but it's not dead yer, and when I push my heel down harder, it finally responds, jerking me forward as I squeeze between two rows of cars. My bright, rainbow-dyed hair whips across my face.
      ”Hey!” a driver yells as I maneuver past his car. I glance over my shoulder to see him waving a fist at me through his open window. ”You almost clipped me!”
      I just turn around and ignore him. Usually, I'm a nicer person than this – or, at least, I would have shouted an apology. But this morning, I'd woken up to a yellow paper taped to the door or my apartment, its words printed in the largest font you can imagine.

      72 HOURS TO PAY OR VACATE

      Translation: I'm almost three months behind on my rent. So, unless I can get my hands on $3,450, I'll be homeless and in the streets by the end of the week.
      That'd put a damper on anyone's day.

Warcross –duologia
Warcross (2017)
2. osa (2018)

Always and Forever, Lara Jean - Jenny Han

Nimi: Always and Forever, Lara Jean
Trilogia/sarja: To All the Boys I've Loved Before, #3
Kirjailija: Jenny Han
Kustantaja: Simon & Schuster
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 320 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Lara Jean is having the best senior year a girl could ever hope for. She is head over heels in love with her boyfriend, Peter; her dad’s finally getting remarried to their next door neighbor, Ms. Rothschild; and Margot’s coming home for the summer just in time for the wedding.
      But change is looming on the horizon. And while Lara Jean is having fun and keeping busy helping plan her father’s wedding, she can’t ignore the big life decisions she has to make. Most pressingly, where she wants to go to college and what that means for her relationship with Peter. She watched her sister Margot go through these growing pains. Now Lara Jean’s the one who’ll be graduating high school and leaving for college and leaving her family—and possibly the boy she loves—behind.
      When your heart and your head are saying two different things, which one should you listen to?

Ajatukseni: Ja näin olen saanut päätökseen tämän Jenny Hanin hauskan, ihatuttavan ja söpön trilogian. Kyllä kannatti tutustua!

Lara Jean ja Peter ovat olleet yhdessä jo vuoden verran ja tunteet roihuavat ilmiliekeissä. Lukion seniorivuosi etenee kovaa vauhtia ja yliopistojen sisäänpääsytulokset lähestyvät kovaa vauhtia. Lara Jeanillä ja Peterillä on suunnitelmana päästä samaan yliopistoon, mutta sitten Lara Jean saa uutisia, jotka pakottavat hänet pohtimaan tulevaisuuttaan täysin uusiksi. Kestääkö heidän suhteensa näiden uusien tapahtumien valossa?

Tätä osaa ei olisi sinänsä kyllä tarvittu. Ilmeisesti Han suunniteli tämän alun perin kaksiosaiseksi sarjaksi, mutta suuren suosion saatuaan päätti jatkaa vielä kolmanteen osaan. Kyllähän sen huomasi lukiessa, että vähän fillerinomainen tämä oli eikä itse tarinaa nyt välttämättä niin paljon ollut.

Mutta sehän ei tietenkään tarkoittanut sitä, ettenkö olisi täydestä sydämestä nauttinut lukemastani. Always and Forever, Lara Jean on aivan yhtä ruusunpunaista höttöä mitä edellisetkin osat, ja sain nauraa teoksen parissa useita kertoja. Lara Jeanin perhe on siis sympaattinen ja Lara Jeanin kertojanääni hauska. En usein tykästy näin voimakkaasti dramaattisiin rakkaustarinoihin, mutta tämä trilogia on ollut poikkeus; nämä kirjat ovat vain niin hurmaavia!

Paljon ei näistä voi puhua olematta paljastamatta liikoja sisällöstä. Sen kuitenkin sanon, että suosittelen näitä kirjoja vaaleanpunaisten ja humorististen rakkaustarinoiden ystäville, sillä tästä sitä imelää höttöä vasta löytyykin – hyvällä tavalla.

Haluan Jenny Hanilta lukea hänen yhdessä Siobhan Vivianin kanssa kirjoittaman trilogian Burn for Burn. Olen kuullut suhteellisen hyviä asioita noista kirjoista ja käsittääkseni ne kuvaavat enemmän sosiaalisia ongelmia yliluonnollisella(?) koukulla. En tiedä, mutta mielelläni tutustuisin noihin kirjoihin.

Lukunäyte: Chapter 1
My phone buzzes in my purse. It's Peter.

      Do you want to go?

      No.

      Then why are you staring at me?

      Because I felt like it.

Lucas was reading over my shoulder. I push him away, and he shakes his head and says, ”Are you guys really texting each other when you're only twenty feet away?”
      Pammy crinkles up her nose and says, ”So adorable.”
      I'm about to answer them when I look up and see Peter sweeping across the room toward me with purpose. ”Time to get my girl home,” he says.
      ”What time is it?” I say. ”Is it that late already?” Peter's hoisting me off the coutch and helping me into my jacket. Then he pulls me by the hand and leads me through Gabe's living room. Looking over my shoulder, I wave and call out, ”Bye, Lucas! Bye, Pammy! For the record, I think you would look great with bangs!”
      ”Why are you walking so fast?” I ask as Peter marches me through the front yard to the curb where his car is parked.
      He stops in front of the car, pulls me toward him, and kisses me, all in one fast motion. ”I can't concentrate on my cards when you stare at me like that, Covey.”

To All the Boys I've Loved Before -trilogia
P.S. I Still Love You (2015)
Always and Forever, Lara Jean (2017)

lauantai 25. marraskuuta 2017

Superlukumaraton | Ohi on!

Halusin osallistua tänä vuonna edes yhteen lukumaratoniin, joten kun aika koitti jälleen Hogwarts Libraryn Lotan ja Carry On Reading -blogin Hennan luotsaamassa superlukumaratonissa, päätin osallistua.

Aloitan oman 24-tuntisen maratonini tämän iltapäivän/alkuillan aikana. Luen siis lauantaista 25.11. sunnuntaihin 26.11. asti. Koska olen yöihminen, lukemiseni tulee todennäköisesti tapahtumaan pääasiassa illalla/yöllä, kun häiriötekijöitä on vähiten. Pitänee päivällä tehdä koulujuttuja ensin, että voin sitten maratoonailla hyvillä mielin.

Maratonipinkka:


x Rick Riordan: Hirviöidenmeri (Percy Jackson, #2)
x Douglas Preston & Lincoln Child: Kuolleiden kirja (Pendergast, #7)
x Jennifer Lynn Barnes: The Naturals (The Naturals, #1)
x Clare Mackintosh: I See You
x Justine Larbalestier: My Sister Rosa

Lukupinkka koostuu tällä kertaa sekä suomen- että englanninkielisistä teoksista. Yleensä suunnistan aina enkunkielisten kirjojen pariin, mutta tällä kertaa yritän myös suomeksi lukea. Olen valikoinut suomenkielisiksi teoksiksi sekä Pendergastia että Riordania ja luulen kyllä niitä lukevani. Percy Jacksonit ovat kyllä aivan täydellistä maratoniluettavaa; se on kevyttä, humoristista ja todella nopealukuista. Kuolleiden kirjan aloitin keväällä ja jäin sivulle 59, joten jatkan siitä sitten eteenpäin. Jännä olla Pendergasteissa jo seitsemännessä osassa menossa. Sarjasta on ehtinyt ilmestyä suomeksi Kuolleiden kirjan jälkeen vissiin kolme osaa, että ainakin minulla on jatkossakin mitä lukea. Pendergastit ♥

My Sister Rosa jäi minulla viime keväänä valitettavasti kesken, vaikka olin odottanut teoksen ilmestymistä lähes vuoden päivät. Se vaikutti niin hyvältä, mutta sitten plaaaah, lukuinto kuoli pois ja palautin teoksen keskeneräisenä kirjastoon. Olen nyt sen valmis saattamaan loppuun. Clare Macintoshin I See You on taas näitä mysteeri-trillereitä ja arvioiden perusteella se on kuulemma ihan menevä teos. Olenko muuten ihan täysin väärässä jos heitän veikkaa, että se olisi ilmestymässä suomeksi ensi vuoden puolella? Barnesin The Naturalsista olen kuullut paljon hyvää, joten sen kun kirjastosta löysin täytyi se napata mukaan. Toivottavasti on hyvä.

Tämä postaus tulee toimimaan myös päivittyvänä postauksena. Palailen asiaan lähempänä iltaa!

~ ~ ~ ~ ~

Klo 17:00 - Aloitetaan!
Aloitan maratoonamisen tasan klo 17 ja jatkan huomiseen klo 17 asti. Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitu Hirviöidenmeri. Kahvi on keitetty ja on aika palata peiton alle kirjan kanssa.

Klo 19:10 - Hyvin on lähtenyt liikkeelle.
Hirviöidenmerestä yli puolet luettu. Kirjassa etenee todella nopeasti. Tätä sarjaa on ihan sairaan kiva taas lukea, sillä edellisestä kerrasta on vuosia. On tosin jäänyt jostain syystä sellainen olo, että Hirviöidenmeri ei olisi ihan niin hyvä mitä muut osat. En ole varma, miksi olen aina niin ajatellut, sillä tämähän on tosi hyvä.
Sivuja luettu: 160

Klo 21:00 - Eka kirja saatu päätökseen.
Hirviöidenmeri saatu päätökseen. Koska minulla on kolmososakin kirjastosta lainassa, haluan sittenkin jatkaa suoraan siihen. Aaaa nää kirjat on ihan parhautta!
Sivuja luettu: 284

Klo 22:30
Titaanien kirous etenee nopeasti. Tämä on varmaan suosikkini näistä kirjoista. Tämä tai nelososa. Vaikea kuitenkin keskittyä, kun kissa säntäilee pitkin kämppää naukuen ja tullen välillä myös puskemaan ja kehräämään hirmu kovaan ääneen :D
Sivuja luettu: 364

26.11. klo 1:35
Kahdeksan ja puoli tuntia lukemista takana ja noin kolmasosa enää Titaanien kirousta jäljellä. Vielä ei väsytä yhtään, joten luultavasti jatkan samaan malliin vielä muutaman tunnin. Ainakin tämän kirjan luen loppuun. Tämä on parempi mitä oikeasti edes muistin ja harmittaa ihan älyttömästi, etten lainannut nelososaa kirjastosta. Olisin jatkanut muuten siihenkin saman tien. Tämän loppuun saatuani on vuorossa joko Pendergast tai The Naturals.
Sivuja luettu: 503

Klo 2:50 - Toinen kirja saatu päätökseen.
Siinä meni Titaanien kirous. Percy Jacksonit ♥ Jatkan lukemista nyt vielä jonkin aikaa, sillä vieläkään ei väsytä. Kannattaa juoda kahvia puolilta öin. Aloitan seuraavaksi Barnesin The Naturalsin, sillä se vaikuttaa tosi nopealukuiselta.
Sivuja luettu: 596

Klo 5:00 - Hyvää yötä!
Olen nyt lukenut 12 tuntia lähes tulkoon putkeen. Muutamia vähän pidempiä taukoja lukuun ottamatta olen saanut keskityttyä lukemiseen todella hyvin. On kuitenkin aika sanoa heipat ja painua nukkumaan. The Naturalsia olen lukenut about kolmanneksen ja on sen verran kiinnostava, että ellen nyt pistä sitä syrjään saattaisin lukea sen heti loppuun. Mutta kello on kuitenkin jo viisi ja on aika sulkea kirja tälle yölle.
Sivuja luettu: 700

Klo 15:00 - Loppurutistus
Heräsin vähän puolen päivän jälkeen ja lähdin heti aamupalan syötyäni ulos. En millään jaksanut jatkaa heti lukemista. Nyt kotiuduttuani tarvitsen kipeästi kofeiinia, jotta pääsen jatkamaan The Naturalsin parissa.

Klo 17:00 - Ohi on!
Nyt on 24-tuntinen lukumaraton saatu päätökseen. Luin kaksi kirjaa kokonaan ja kolmannesta on jäljellä enää ~50 sivua. Ihan snadisti jäi harmittamaan, etten saanut tuota kolmatta loppuun, mutta olkoon. Olen tyytyväinen tähän :D

Luettua:
x Rick Riordan: Hirviöidenmeri, 284 sivua (kokonaan)
x Rick Riordan: Titaanien kirous, 312 sivua (kokonaan)
x Jennifer Lynn Barnes: The Naturals, 251 sivua (jäi kesken)
Yhteensä: 847 sivua