keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Carrie - Stephen King

Nimi: Carrie
Alkuteos: Carrie
Kirjailija: Stephen King
Kääntäjä: Tuula Saarikoski
Julkaisuvuosi: 1974 (suomeksi 1987, tämä painos 2013, Tammi/BON)
Sivuja: 206 suomenkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★★☆

Takakannesta: Carrieta on kiva kiusata – se on niin ujo ja kömpelö, ei osaa edes suuttua. Mutta eivätpä tiedä Carrien koulukaverit kenen kanssa ovat tekemisissä. Carrie ei nimittäin ole ihan tavallinen tyttö, vaikka siltä näyttää. Hänellä on hallussaan erikoinen kyky: pelkän ajatuksen voimalla hän voi saada aikaan katastrofeja, muuttaa koko maailman painajaiseksi. Sitä voi käyttää myös koston välineenä...

Ajatukseni: Nyt on kaksi pääsykoetta kolmesta tehty. Kävin parin päivän mittaisella Turun visiitillä ja kyllä heräsi halu sinne päästä opiskelemaan. Toivottavasti vastasin tarpeeksi hyvin ja pääsisin sisään. Tosin unohdin, mitä tarkoittaa joppaus... Nyt harmittaa, koska heti kokeesta lähdettyäni välähti. No mutta, ei auta nyt jälkeenpäin itkeminen, heinäkuussa saan tietää kohtaloni.

Luin reissun aika elämäni toisen Stephen Kingin romaanin, Carrien. Ennen kuin katsoin uuden elokuva-remaken joku kuukausi sitten en ollut rehellisesti sanottuna kovinkaan perillä tästä tarinasta. Tiesin vain, että tässä on tyttö jolla on telekineettisiä voimia. Tiedän, minä tiedän... Kuinka se on mahdollista!? Niin käy joskus. En ole Kingin tuotantoon pahemmin kiinnostuksesta huolimatta perehtynyt, joten elokuvan katsoessani jopa yllätyin, millainen tarina on kyseessä.

Kirja kertoo siis tarinan koulukiusatusta, erikoisia voimia omaavasta Carriesta, joka on saanut aina tylytystä, minne menikin. Koulussa hän on saanut osakseen todella julmaakin kiusaamista, mutta ei kotonakaan asiat ole hyvin. Carrie elää kahdestaan sekoboltsin äitinsä kanssa, jonka uskonnollisuus on saanut sekopäisiä, ei-mihinkään-perustuvia piirteitä ja nainen toitottaa päivät pitkät kaiken synniksi eikä kykene hyväksymään tyttärensä luonnollista kasvua minään muuna kuin Saatanan työnä. Äidin silmissä kaikkeen saadaan vastaus komerossa rukoilemisella. Eräänä kohtalokkaana yönä Carrien sietokyky ylittyy vuosia kestäneiden julmuuksien jälkeen eikä Chamberlainin pikkukaupunki tule koskaan palaamaan ennalleen.

Juonellisesti tämä kirja ei ole kummoinen. Se on hyvin yksinkertainen kostotarina, jossa kiusattu tyttö panee lopun kärsimykselleen ja maksaa kaiken takaisin korkojen kera. Carrien nerous piileekin sen hahmoissa ja monitasoisessa kerronnassa, joka herätti ainakin allekirjoittaneessa voimakkaita tunteita ja sekä syvää inhoa, sääliä että empatian tunnetta useampaa hahmoa kohtaan.

Stephen King ei ole syyttä niittänyt mainetta ja kunniaa töillään. Carrie on herran esikoisteos ja hyvin vaikuttava sellainen. King on taitava tarinankertoja ja sitoo lukijansa tiiviisti pikkurillinsä ympärille, kiusaten tätä nerokkaalla kirjoituksella ja havainnollistavalla sukelluksella teini-ikäisten sielunmaailmaan ja synkimpiin ajatuksiin. Tarina kerrotaan kahdessa ajassa: nykyajassa, jossa käsitellään Carrien tapausta poliisitutkimuksin ja lehtiartikkelein ja kirjakatkelmin, sekä menneisyydessä eli mitä tuona kohtalokkaana yönä tapahtuikaan.

Lukiessa ei voinut olla tuntematta sääliä Carrieta kohtaan kaiken sen tylytyksen keskellä, jota hän joka puolelta sai. Kun Carrie päästää helvetin irti ja ruumiita alkaa kasautua, ei tragediasta voi oikein häntä syyttääkään. Lopulta se mitta täyttyy, ja jos hallussa on jotain sellaista, mitä Carriella on, ei lopputulos ole lainkaan kaunista katsottavaa. Carrie ei ollut sisimmältään paha, vaan ympäristö ja kokemukset saivat hänen lopulta murtumaan. Carrien lisäksi koulun suositut oppilaat Sue Snell ja Tommy Ross sekä rempseä liikunnanopettaja neiti Desjardin erottuivat joukosta edukseen.

Lukiessani tätä en voinut välttyä niiltä elokuvakuvilta, jotka välähtelivät toistuvasti mielessäni. Tämä teki lukemiseen keskittymisestä hankalaa ja rasittavaa. Tämä oli kyllä oma vikani, kun elokuvan menin katsomaan ennen kirjan lukemista. Toiseksi minua häiritsi erityisesti alussa juuri tuo aikojen ja kertojien jatkuva vaihtelu ja kirjoituksen eräänlainen rönsyisyys. Kirjotus oli paikoitellen todella sekavaa ja sellaista tajunnanvirtamaisuutta, mutta toisaalta se kuvasi onnistuneesti ihmisen kaoottista ajatuksenjuoksua.

Carrie oli hyvä kirja ja todella vaikuttava. Tämä kirja pitäisi pistää kouluihin pakolliseksi lukemiseksi teini-ikäisille, sillä koulukiusaaminen on todella karmaiseva ilmiö ja se on saatava loppumaan, ja tässähän on oiva kirja puhumaan asian puolesta. Suosittelen kokeilemaan Carrieta.

Lukunäyte: Ensimmäinen osa: Verileikki, sivu 28
Tommy Erbter, viisi vuotta, ajoi polkupyörällä kadun toista puolta. Tommy oli pieni, valppaan näköinen poika, jonka lastenpyörässä oli kirkkaanpunaiset apupyörät. Hän hyräili ajaessaan. Hän näki Carrien, valpastui ja näytti kieltä.
      – Hei pierunaama! Rukoilija-Carrie!
      Carrie vilkaisi poikaa raivosta pihisten. Polkupyörän apupyörät alkoivat kiemurrella ja pyörä kaatui äkkiä. Tommy huusi. Pyörä oli kaatunut hänen päälleen. Tommyn valitus oli kuin suloista, sointuvaa musiikkia Carrien korville.
      Voi kun saisi jotakin tuollaista sattumaan aina kuin halusi.
      (juurihan hän sai)
      Hän pysähtyi paikoilleen seitsemän talon päähän kotoa tuijottaen mitään näkemättä tyhjyyteen. Hänen takanaan Tommy vääntäytyi pyöränsä päälle itkua tyrskien, naarmuttunutta polveaan hieroen. Poika huuri hänelle jotakin, mutta hän ei piitannut siitä. Hänelle olivat huutaneet sellaisetkin, jotka todella tiesivät mitä tekivät.
      Hän oli ajatellut:
      (tipu pyörältä pentu putoa maahan siitä ja halkaise kirottu kallosi)
      ja jotakin oli tapahtunut.

10 kommenttia:

  1. Hienoa, että luit Carrien! Pidän ajatuksestasi, että Carrie olisi pakollista luettavaa koulussa, kyllä, kannatan!

    Minä olen lukenut Carrien kauan sitten teininä, ja muistan toki tarinan idean, mutta sinällään en niin paljon muista itse lukukokemuksesta. Sen verran, että luin kirjan melko mielelläni, mutta en hihkunut innosta. Ehkä pidin kirjaa hieman pitkästyttävänä. Teininä en nimittäin vielä rakastanut Kingiä, toisin on nyt! =D Vanhan leffan olen nähnyt pariin otteeseen, se on vaikuttava, ja haluan kyllä nähdä remakenkin tässä joskus. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä tyytyväinen, että otin tämän luettavaksi, niin vaikuttava tämä oli! Minun pitäisi ehdottomasti alkaa lukea enemmän Kingin tuotantoa, sillä olen nyt Carrien ja Hohdon myötä vakuuttunut, että King tietää mitä tekee :D Minun pitäisi katsoa se vanhempi Carrie-elokuva, se kun on niin paljon kehuja saanut. Mutta suosittelen myös tämän remaken katselemaan, koska ei se ollut ollenkaan huonoimmasta päästä :)

      Poista
  2. Luin Carrien toistamiseen pari vuotta sitten. Pidin siitä oikeastaan enemmän kuin ekalla lukukerralla yläasteikäisenä. Carrie onkin toinen King-suosikkini Hohdon ohella. En ole nähnyt kumpaakaan elokuvaversioista, mutta pitäisi kyllä joskus katsoa vaikka molemmat.

    Saako kysyä, mitä pyrit opiskelemaan Turkuun? Toivottavasti pääsisit, Turku on ihana (opiskelu)kaupunki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vähän luulen, etten olisi pitänyt kirjasta niin paljon, jos vaikka lukiossa olisin tämän lukenut. Vaikka King onkin loistava tarinankertoja, kirjoitus tässä kirjassa oli välillä niin rönsyilevää ja sekavaakin, että olisin todennäköisesti jättänyt silloin kirjan kesken. Mutta olen silti sitä mieltä, että tämä pitäisi teineillä luetuttaa!

      Kävin tekemässä historian ja uskontotieteen/kansatieteen/folkloristiikan kokeet. Ensimmäinen meni ihan hyvin, mutta se jälkimmäinen oli se, johon panostin kunnolla. Uskontotiede on nimenomaan se, jota haluan opiskella. Koen, etten olisi voinut enää enempää sen kokeen eteen tehdäkään ja parhaani yritin. Toivottavasti rahkeet siis riittävät ja pääsisin sisään! :D

      Poista
  3. Carrie on minullakin vielä lukematta... Tarkoituksena on kyllä tutustua Stephen Kingiin (niin kuin miljoonaan muuhunkin kirjaan) ja nyt kiinnostukseni heräsi toden teolla. Voisin lisätä kesän lukulistaan. :)

    Ja paljon tsemppiä pääsykokeisiin! Pidetään peukut pystyssä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kovasti lukemaan Carrien! Herättää ajatuksia ja tunteita joka lähtöön. Tämän lukee kyllä nopeasti, että kesäksi tässä olisi hyvä välipalakirja kesäiselle päivälle :D

      Kiitos! Toivottavasti rahkeet riittävät sisäänpääsyyn :)

      Poista
  4. Minäkin tykkäsin tästä! Kingin esikoisteos ei ollut niin kauhistuttava kuin
    luulin mutta Margaret White... hurrr... niskakarvani nousivat pystyyn! :D
    Luin Carrien englanniksi, ja kirja oli niin lyhyt ettei kestänyt kuin suunnilleen
    tunti ahmia se läpi.
    Mutta tämä oli kyllä hyvä kirja, ja täytyypä lainata kirjastosta ja lukea uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margaret White oli kyllä aivan järkyttävä hahmo! King osasi kuvailla hahmon niin hyvin, että hyyti lukea hänen sekoilujaan :D Minun pitäisi lukea Kingiltä seuraavaksi Tappaja-auto Christine ja Musta torni -sarja (veli on tätä suositellut kovasti) ja laajentaa King-lukemistoani. Tällä hetkellä Kingiltä olen tämän ja Hohdon lukenut :)

      Poista
    2. Elokuvakin on karmiva... olen katsonut vain vuoden 2013 version,
      ja olen kuullut että 1976 versio olisi parempi, mutta oli tämäkin
      aika hurja! Chloë Grace Moretzin ja Julianne Mooren välillä on jotain joka pistää niskakarvat sojottamaan pystyyn... :D

      Poista
    3. Minä pidin alkuperäisestä enemmän mitä remakesta, mutta oli remakekin aika hyvä. Pidän Chloe Moretzista kovasti näyttelijänä ja hänen esiintymisensä saa minulta aina pisteet kotiin :D Moore oli aika täydellinen Carrien äitinä... Jopa ehkä parempi mitän alkuperäinen.

      Poista

Jaa mietteesi!