Nimi: P.S. I Like You
Kirjailija: Kasie West
Kustantaja: Point
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 336 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★☆☆
Juonikuvaus: Signed, sealed, delivered...
While zoning out in Chemistry class, Lily scribbles some of her favorite song lyrics onto her desk. The next day, she finds that someone has continued the lyrics on the desk, and added a message to her.
Soon, Lily and her anonymous pen pal are exchanging full-on letters— sharing secrets, recommending bands, and opening up to each other. Lily realizes she’s kind of falling for this letter writer. Only who is he? As Lily attempts to unravel the mystery, and juggle school, friends, crushes, and her crazy family, she discovers that matters of the heart can’t always be spelled out...
Ajatukseni: Tämä teos on odottanut tulla arvioiduksi sitten tammikuun. Tuntuu melkein pahalta laiminlyödä kirjoja näin rankasti.
Lily on misfit, joka kuuntelee alternatiivista musiikkia, kirjoittelee omia lyriikoita eikä ole järin kiinnostunut kemiantunneista. Yhdellä näistä tunneista hän päätyy raaputtelemaan suosikkibändinsä lyriikoita työpöytään ja seuraavana päivänä yllättyykin huomatessaan, että joku on vastannut hänen kirjotuksiinsa. Lily ja tämä mysteerihenkilö alkavat jättää toisilleen viestilappusia ja heidän välilleen muodostuu tietynlainen yhteisymmärrys. Mutta sitten, lo and behold, heille selviää kuka toinen onkaan ja jo on draamaa käsissä.
Luin tämän tosiaan melkein vuosi sitten ja voin todeta, ettei ollut mitenkään kauhean vaikuttava kirja sillä kamalasti ei mieleeni ole jäänyt. Muistan ajatelleeni miten naurettavan ennalta-arvattava tämä oli (ikään kuin se ei olisi ollut ilmiselvää kenen kanssa Lily niitä lappusia vaihteli) ja kuinka paljon pidin siitä, että musiikki oli vahva osa tarinaa ja hahmoja.
Hahmot olivat nyt mitä olivat. Tyypillisiä, eivät ollenkaan muistettavia. Ihan suoraan sanottuna en muista lainkaan, kuka olikaan Lilyn romanttisten tunteiden vastaanottavassa päässä, mutta kolmiodraama tässä taisi olla? Lily, Lilyn pitkäaikainen ihastuksenkohde sekä koulun huippusuosittu urheilija. Yllättävää, eikö vain.
Olipa kuinka tahansa, P.S. I Like You on niitä teoksia, joista pitää sillä hetkellä kun sen lukee, mutta jälkeenpäin ei sitä kauheasti enää ajatuksia tälle uhraa. West yritti olla liian söpö tämän tarinan kanssa. Se oli muuten ongelmana myös The Fill-In Boyfriendissä; liian pinnallinen, liian höttöinen, liian romanssipainoitteinen. Kirja ei tarjoa juurikaan ajattelemisen aihetta. Se vain... on.
Ei tämä kuitenkaan niin pinnallinen ollut kuin edellä mainittu TFIB enkä myöskään inhonnut tätä yhtä paljon. Pidin tästä, niinkin paljon kuin se oli sinänsä mahdollista. PSILY nyt vain on. Ei siitä sen enempää.
Lukunäyte: Chapter 1
”Ms. Abbott? Give me one minute of your time.”
I tried to think of a good excuse to leave with the rest of the class.
”You owe me at least one minute seeing as how the last fifty-five were definitely not spent on me.”
The last student filed out of class and I took a few steps closer. ”I'm sorry, Mr. Ortega,” I said. ”Chemistry and I don't get each other.”
He sighed. ”It's a two-way street and you haven't been doing your part.”
”I know. I'll try.”
”Yes, you will. If I see your notebook out again in class, it's mine.”
I held back a groan. How would I make it through fifty-five minutes of torture every day without distraction? ”But I need to take notes. Chemistry notes.” I couldn't remember the last time I took s single Chemistry note, let alone multiple ones.
”You can have one sheet of paper, unattached to a book, that you will show me at the end of each period.”
I clutched my green-and-purple notebook to my chest. Inside it lived hundreds of ideas for songs and lyrics, half-finished verses, doodles and sketched. It was my lifeline. ”This is cruel and unusual punishment.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa mietteesi!