lauantai 16. tammikuuta 2016

Don't Look Back - Jennifer L. Armentrout

Nimi: Don't Look Back
Kirjailija: Jennifer L. Armentrout
Kustantaja: Disney Hyperion
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 384 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä 
Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Samantha is a stranger in her own life. Until the night she disappeared with her best friend, Cassie, everyone said Sam had it all—popularity, wealth, and a dream boyfriend. Sam has resurfaced, but she has no recollection of who she was or what happened to her that night. As she tries to piece together her life from before, she realizes it's one she no longer wants any part of. The old Sam took "mean girl" to a whole new level, and it's clear she and Cassie were more like best enemies. Sam is pretty sure that losing her memories is like winning the lottery. She's getting a second chance at being a better daughter, sister, and friend, and she's falling hard for Carson Ortiz, a boy who has always looked out for her—even if the old Sam treated him like trash.
      But Cassie is still missing, and the facts about what happened to her that night isn't just buried deep inside of Sam's memory—someone else knows, someone who wants to make sure Sam stays quiet. All Sam wants is the truth, and if she can unlock her clouded memories of that fateful night, she can finally move on. But what if not remembering is the only thing keeping Sam alive?

Ajatukseni: Jennifer L. Armentrout on muodostumassa minulle eräänlaiseksi lohtukirjailijaksi. Kun haluan lukea jotain nopeaa, näppärää ja hyvin kirjoitettua tarinaa, alan sukkuloimaan mitä todennäköisimmiten Armentroutin kirjojen luokse.

Likainen ja ruhjeinen tyttö ilmestyy metsästä vailla mitään muistikuvaa siitä, kuka on, missä on tai mitä on tapahtunut. Hänen nimekseen paljastuu Samantha Franco ja hän kolme päivää aikaisemmin katosi parhaan ystävänsä Cassien kanssa. Sam oli kuitenkin ainoa joka palasi takaisin. Sam joutuu nyt yrittämään palata elämään, joka tuntuu niin vieraalta ja joutuu järkytykseen huomaamaan, että yhdessä Cassien kanssa he olivat todella inhottavia muita kohtaan. Epäilevät katseet seuraavat Samia joka puolella ihmisten yrittäessä päättää, uskovatko hänen amnesiaansa ja vielä pahempaa – onko Sam vastuussa Cassien katoamisesta. Sitä samaa kysymystä Sam kysyy itseltään; saattoiko hän tosiaan olla vastuussa oman parhaan ystävänsä katoamisesta? Mitä tuona iltana tapahtui?

Don't Look Back oli jännittävä, koukuttava ja hyvin kirjoitettu kirja, joka tempaisi mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Taisin lukea tämän kahdessa tai kolmessa illassa, sillä minun oli pakko päästä loppuun ja saada vastauksia niin nopeasti kuin suinkin mahdollista. Samin tarina vei mukanaan täysin.

Kirjan alkuasetelma amnesiasta kärsivästä tytöstä, joka katosi yhdessä parhaan ystävänsä kanssa oli juuri se vetonaula joka veti minua puoleensa. Amnesiatarinat ovat hurjan mielenkiintoisia. Pidän kovasti epäluotettavista päähenkilöistä ja kertojista, sillä silloin lukijan täytyy miettiä itsekin tapahtumia ja arvioida, mikä osa päähenkilön ajatuksista on totta ja mikä ei epäluotettavan kertojan ollessa itsekin hieman ulkona asioista. Samin kertojanääni tässä teoksessa oli erittäin onnistunut.

Ehkä minun olisi pitänyt osata arvata loppuratkaisu teorioidessani mahdollisia skenaarioita tuolle mysteeriyölle, jona Sam ja Cassie katosivat. Ehkä minun olisi pitänyt nähdä ne kaikki pienet vihjeet, jotka nyt jälkeenpäin ajateltuna olivatkin aika selkeitä. Mutta en nähnyt. Yllätyin aidosti loppuratkaisusta ja hyvä niin – tietämättömyyteni ja arvailuni piti jännityksen yllä loppumetreille saakka.

Parasta tässä kirjassa olivat erilaiset ihmissuhteet. Eniten pidin Samin ja hänen kaksosensa Scottin sisarussuhteesta; heillä on ollut hyvin vaikeat välit Samin käytöksen vuoksi, mutta amnesiasta kärsivä Sam on ihan erilainen persoona. Hyvin kirjoitetut perhesuhteet ovat aina ne mitkä vetoavat minuun. Heikoimmaksi koin taustoituksen puutteen ja miten en kokenut saaneeni riittävästi tietoa tai flashbackejä Samista ja Cassiesta voidakseni ymmärtää paremmin heidän "frenemies"-suhdettaan. Lisäksi olisi toivonut enemmän lopun tapahtumien jälkipuintia.

Jennifer L. Armentrout tuli minulle kirjailijana tutuksi hänen Lux-sarjastaan, joka kertoo romanssin ihmistytön ja alienin välillä. Pidin kyseisestä sarjasta yllättävän paljon ja vielä enemmän tykästyin Armentroutin kirjoitukseen ja kykyyn kertoa monisävyinen tarina. Hän osaa kirjoittaa persoonallisesti ja luoda hauskoja hahmoja, mutta myös jännittää tunnelmaa äärimmilleen juuri oikeilla hetkillä. Uskallan nyt kuuden kirjan perusteella sanoa, että Armentroutin kirjoihin voin luottaa ainakin kirjoituksen puolesta.

Don't Look Back oli todella hyvä ja koukuttava amnesia-aiheinen mysteeri-trilleri, jota voin varauksetta suositella kaikille.

Lukunäyte: Chapter 2
Cassie’s missing,” I mumbled, glancing down at the floor. She hadn’t really looked like the girl the deputy had shown me. I bent down, grabbing the picture from underneath the bed. “This is Cassie, right?”
      He frowned as he glanced at the picture. “Yeah, that’s Cassie.”
      I quickly placed the picture on the bedside table. “I don’t know where she is.”
      “I have theories.”
      Interest piqued, I rocked back on my heels. “You do?”
      Scott flopped on my bed and stretched out lazily. “Shit, you probably killed her and stashed her body somewhere.” He laughed. “That’s my main theory.”
      Blood drained out of my face, and I gasped.
      The smile on his face faded as he watched me. “Sam, dude, I was kidding.”
      “Oh.” Sweet relief shot through me, and I sat on the edge of the bed, staring at my chipped nails. In an instant, everything turned gray and white. The only color was red – vibrant, garish red under my fingernails. Soft whimpers – someone was crying.
      Scott grabbed my arm. “Hey, you okay?”
      I blinked, and the vision, the sounds faded away. Shoving my hands under my legs, I nodded. “Yeah, I’m okay.”
      He sat up, staring at me. “Holy shit, you’re not faking it.”

2 kommenttia:

  1. Tämä vaikuttaa kyllä ehdottomasti mielenkiintoiselta! Muistin ja mielen kanssa leikittelevät teokset ovat aina jotenkin puoleensavetäviä. Niitä lukiessa saa pohtia jos jonkinlaista kysymystä. En ole tainnut kuulla kenenkään sanoneen tästä kirjasta juuri mitään negatiivista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä suosittelen kovasti! Tykkäsin tästä paljon, erityisesti tuon aihealueensa puolesta :)

      Poista

Jaa mietteesi!