keskiviikko 5. marraskuuta 2014

UnWholly - Neal Shusterman

Nimi: UnWholly
Trilogia/sarja: Unwind Dystology, #2
Kirjailija: Neal Shusterman
Kustantaja: Simon & Schuster
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 402 englanninkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Thanks to Connor, Lev, and Risa – and their high-profile revolt at Happy Jack Harvest Camp – people can no longer turn a blind eye to unwinding. Ridding society of troublesome teens while simultaneously providing much-needed tissues for transplant might be convenient, but its morality has finally been brought into question. However, unwinding has become big business, and there are powerful political and corporate interests that want to see it not only continue, but also expand to the unwinding of prisoners and the impoverished.
      Cam is a product of unwinding; made entirely out of the parts of other unwinds, he is a teen who does not technically exist. A futuristic Frankenstein, Cam struggles with a search for identity and meaning and wonders if a rewound being can have a soul. And when the actions of a sadistic bounty hunter cause Cam’s fate to become inextricably bound with the fates of Connor, Risa, and Lev, he’ll have to question humanity itself.
      Rife with action and suspense, this riveting companion to the perennially popular Unwind challenges assumptions about where life begins and ends – and what it means to live.

Ajatukseni: Olen kuin rekan alle jäänyt. Minusta tuntuu kuin makaisin ojan pohjalla, odottamassa vain, että joku tulee pelastaa minut. Jos luulin, että Unwind pisti minut henkisesti koville, niin UnWholly, huhhuh... On todellinen taito onnistua ajamaan lukija tällaisen olotilaan. Neal Shusterman on kirjailija ihan eri maailmasta.

Connorista on tullut lentokonehautausmaalla majailevien yli 700 unwind-karkulaisen johtaja. Hänellä on täysi työ pitää paikkaa kasassa, eikä tilannetta helpota yhtään vaikeat välit Risan kanssa tai uusi poika, Starkey, joka tekee kaikkensa pistääkseen kapuloita Connorin hyväntahtoisiin rattaisiin. Samaan aikaan Cam herää olevaisuuteen: hän on täysin unwind-nuorten osista rakennettu ihminen, jonka täytyy nyt todistaa maailmalle olevansa muutakin kuin sadan nuoren osista yhdeksi kokonaisuudeksi kasattu kummajainen. Levillä taasen on vaikeuksia sopeutua uuteen elämäänsä, kun ihmiset tuntevat hänet nyt ensin vapaaehtoisena purettavaksi menneenä nuorena, josta lopulta tulikin terroristi, joka ei vienyt loppuun asti tekoaan. Niin monet tuntevat hänen kasvonsa, josta aiheutuu vielä yllättäviä ongelmia hänelle.

Oli niin hienoa päästä jälleen Connorin, Risan ja Levin seuraan. He ovat kaikki kolme kehittyneet ja muuttuneet niin paljon. Connoria ei meinaa edes tunnistaa samaksi ihmiseksi, mitä hän ensimmäisessä kirjassa oli – hän on aikuistunut niin paljon, jouduttuaan ottamaan koko unwind-karkulaisten joukon haltuunsa. Hän epäröi edelleen johtajan asemassaan, mutta tekee silti kaikkensa pitääkseen tuon joukon turvassa.

Minä rakastan Connoria. Koko kirjan ajan jännitin, mitä hänelle tulisi tapahtumaan ja minua suretti niin paljon hänen ja Risan välille revennyt henkinen kuilu, koska haluan heidät palavasti yhteen. Ja ihan kuin siinä ei olisi ollut jo tarpeeksi harmia, heti kun Starkeysta puhuttiin ensimmäisen kerran ja hänen luonteensa tuli esille, tiesin, että hän tekisi Connorin elämästä yhtä helvettiä. Minä vihasin koko tyyppiä ja samalla pelkäsin koko sydämestäni, mitä hän vielä tulisi tekemään.

Camus Comprix, lyhyesti Cam, oli ehkä nerokkain hahmo ikinä. Hän on kuin Frankensteinin hirviö, mutta ei hirviö laisinkaan. Hän on todella monimutkainen hahmo, jota ei voi inhota, mutta jota ei myöskään voi oikein rakastaakaan. Hänen koko olemassaolonsa on hyvin kyseenalaistettavissa ja pisti ihan oikeasti pelottamaan, tullaanko tieteessä joskus tekemään läpimurto, joka mahdollistaa ihmisen rakentamisen muiden osista. Pisti kovasti myös miettimään, että voiko tuollaisella tekeleellä olla omia ajatuksia, luonnetta tai persoonallisuutta, vai onko kaikki se vain keinotekoista tai muilta peräisin.

On ällistyttävää, kuinka Shusterman onnistuu luomaan niin monia hahmoja ja antamaan heille kaikille omat äänet ja persoonat. Jokainen noista hahmoista erottuu joukosta edukseen, erityismainintana Miracolina, joka oli Levin tavalla kasvatettu purettavaksi ja hän on todella ylpeä roolistaan. Miracolina oli niin mahtava! Minulla oli niin hauskaa lukiessani hänen ja Levin kohtauksia enkä malta odottaa, mitä tulevissa kirjoissa hänen kohdallaan tulee vielä tapahtumaan.

Koko Shustermanin luoma maailma on niin karmaisevan pelottava, että ihan pahaa tekee. Koko tuo nuorten osiksi purkaminen vastoin heidän tahtoaan, ihmisten jälleen rakentaminen, koko tuo maailma, jossa Connor ja kumppanit elävät on kuin suoraan painajaiskuvista. Sitä ajattelee, ettei tuollaista koskaan oikeasti voisi tapahtua, mutta Shusterman teki siitä niin aidontuntuisen skenaarion, että sitä ihan oikeasti uskoi siihen. Elinsiirrot ovat positiivisia asioita ja ne ehdottomasti pelastavat elämiä, mutta että jos siinä mennään näin pitkälle? Aivan hirvittävä ajatus!

Kaikkein eniten minua inhotti ajatus siitä, että jos koet sinussa olevan jotain vikaa, sen kun korvaat sen osan toisen ihmisen osilla. Eräs hahmo totesi, ettei kukaan enää käytä silmälaseja, koska silmät voidaan vain korvata uusilla, ja tuo inhotti minua niin paljon. Nuoria puretaan osiin, jotta noita osia voidaan käyttää turhamaisuuksiin kun ihmiset eivät ole tyytyväisiä johonkin asiaan itsessään. Etkö ole tyytyväinen silmiisi? Senkun maksat uusista silmistä jotka otetaan jonkun nuoren päästä. Minua niin inhotti ja puistatti tuo maailma, jossa ajatellaan kaiken tuollaisen olevan positiivista.

Tämä on eittämättä yksi kamalimmista dystopisista skenaarioista ikinä ja se hyytää minua selkäpiitä myöten. Shusterman todella pistää lukijan koville ja pakottaa ajattelemaan kaikkea tuota. Lisäksi minä en yhtään osaa arvailla, mihin suuntaan kirjailija tarinaansa vielä vie. En tiedä, kuka kuolee ja kuka selviää... En tiedä, muuttuuko homma ollenkaan paremmaksi vai ei. En osaa yhtään arvailla lopputulemaa.

Niin hyvä kirja. Kaksi kirjaa neljästä takana ja voin jo nyt sanoa, että lempidystopia on kyseessä. Vasta puolet sarjasta takana ja olen nyt jo joutunut tuntemaan niin kamalia tunteita, että kaksi viimeistä kirjaa pelottavat.

Suosittelenko tätä sarjaa? Aivan ehdottomasti.

Lukunäyte: ADVERTISEMENT, sivu 19
When my parents signed the unwind order, I was scared. I didn't know what would happen to me. I thought, 'Why me? Why am I being punished?' But once I got to BigSky Harvest Camp, all that changed. I found other kids like me and was finally accepted for who I was. I found out that every single part of me was precious and valuable. Thanks to the poeple at BigSky Harvest Camp, I'm not afraid of my unwinding anymore.
      ”The divided state? Wow. What an adventure!”

Unwind Dystology –sarja
Unwind (2007)
    1.5 UnStrung (2012)
UnWholly (2012)
UnSouled (2013)
UnDivided (2014)
    4.5 UnBound (2015)

4 kommenttia:

  1. Tämä on minulla kirjastosta lainassa, pitäisi vihdoin panna toimeksi ja lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä niin hyvä kirja - suosittelen siis kovasti! :)

      Poista
  2. Tämä sarja on niin mahtava. En ole vielä hankkinut viimeistä osaa käsiini, mutta haluaisin päästä sen pariinkin pian (ehkäpä joululomalla, koska ajattelin ostaa tämän vihdoin jokajouluisilla lahjarahoilla). Uskon, että pidät kolmannestakin. Sen lopetus oli kyllä niin järkyttävä... Odota vain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan täysin. Olen niin iloinen, että otin tämän sarjan työn alle! :)

      Minua niin pelottaa kolmas osa! Eilen illalla aloitin sitä ihan vähän, mutta jo ensimmäiset lauseet lupaavat jotain todella kamalaa tapahtuvaksi, että minua hirvittää lukea sitä. Shusterman saattaa tehdä ihan mitä vain, enkä osaa ollenkaan ennakoida, mitä tulee tapahtumaan. Enkä malta odottaa :D

      Poista

Jaa mietteesi!