torstai 13. marraskuuta 2014

The Silence of Six - E.C. Myers

Nimi: The Silence of Six
Kirjailija: E.C. Myers
Kustantaja: Adaptive Books
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 368 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★★ 

Juonikuvaus: “What is the silence of six, and what are you going to do about it?” 
      These are the last words uttered by 17-year-old Max Stein’s best friend, Evan: Just moments after hacking into the live-streaming Presidential debate at their high school, he kills himself.
      Haunted by the image of Evan’s death, Max’s entire world turns upside down as he suddenly finds himself the target of a corporate-government witch-hunt. Fearing for his life and fighting to prove his own innocence, Max goes on the run with no one to trust and too many unanswered questions.
      Max must dust off his own hacking skills and maneuver the dangerous labyrinth of underground hacktivist networks, ever-shifting alliances, and virtual identities – all while hoping to find the truth behind the “Silence of Six” before it’s too late. 

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 4.5 tähteä.

Tiesin, että minun oli pakko lukea tämä kirja, kun näin kirjatrailerin ensimmäisen kerran. Vaikken itse ole mikään tietotekniikan ihmelapsi, on se kuitenkin kiinnostavaa ja aivan erityisesti haktivismia käsittelevät kirjat houkuttelevat minua kovasti. Heti kun The Silence of Six ilmestyi, otin kirjan työn alle ja nyt voin todeta, että myös aivan ehdottomasti kannatti.

Max Steinin koulussa järjestetään presidentinvaalien väittelytilaisuus, jossa republikaanien ja demokraattien ehdokkaat ottavat yhteen väittelyn merkeissä. Republikaanien ehdokas kannattaa vähemmän valtion kontrollia netissä ja enemmän yksityisyyttä käyttäjille, kun taas demarien ehdokas kannattaa kontrollia perustellen sitä turvallisuuskysymyksillä. Kesken väittelyn joku hakkeroi lähetyksen kysyäkseen oman kysymyksensä: ”What is the silence of six, and what are you going to do about it?” - ja sitten ampuu itsensä. Max tunnistaa tekijän; hän on Evan Baxter, Maxin paras ystävä. Max saa Evanilta käsiin koodin, joka pakottaa Maxin pakosalle keskustiedustelupalvelun agenteilta samalla kun hän ottaa omat hakkerointitaitonsa uudelleen käyttöön selvittääkseen, mikä ajoi Evanin noin epätoivoiseen tekoon.

The Silence of Six on tehokas ja tiivistunnelmainen jännäri, joka käsittelee todella tärkeitä asioita, jotka kannattaa myös tavallisten tallaajien ottaa huomioon: yksityisyys ja Internet. Niinkin hieno ja globaalisaatiota edistävä kuin netti onkin, se on myös pelottava paikka. Netissä ei ole olemassakaan yksityisyyttä, ellei todella tiedä, mitä tekee. Kaikki mitä nettiin itsestään syöttää, jää sinne pysyvästi... jokainen näppäimistön lyönti, jokainen hakukonehaku, jokainen polku jää sinne kaikkien osaavien löydettäväksi.

Minä olen jo aikoja sitten tullut siihen tulokseen, etten halua laittaa itseäni tapetille sosiaalisessa mediassa, joten olen jättänyt Facebook-, Twitter-, Instagram-, etc.-tilit luomatta. Oikeastaan ainoat sosiaaliset mediat, joissa olen mukana ovat kirjablogimaailma ja Goodreads. Se riittää minulle. Toisaalta Googlehan nyt tekee mitä tekee, mutta joitakin asioita ei vain voi välttää... Tämä kirja nosti esille juuri ne pointit, joita olen ajatellut useamman vuoden ajan sosiaalisesta mediasta ja miksi sen käytön kanssa kannattaa olla huolellinen ja varuillaan.

Tällainen voi kuulostaa jonkun korvaan vainoharhaiselta ja hysteeriseltä, mutta ajatelkaapa ihan oikeasti kaikkea tätä. Netti on yksi maailmanhistorian nerokkaimpia keksintöjä ja tehokkaimpia aseita sekä ihmisyyden puolesta että vastaan. Jos seuraa maailmanpoliittisia asioita, tulee huomaamaan kuinka suurta roolia netti kaikessa tässä esittää. On ainoastaan tervettä järkeä tiedostaa, että bittiavaruudessa tapahtuu ihan omat sotansa (Wikileaks, Edward Snowden, Anonymous, informaatio- ja propagandasodat, etc.), joka mahdollistaa isoveli valvoo -järjestelmän, koska sellainen verkostoituneessa maailmassa enemmän tai vähemmän vallitsee.

The Silence of Six veti minua puoleensa, koska se käsitteli juuri näitä asioita. Haktivismi on minusta aivan älyttömän mielenkiintoinen aihe. Minusta on aika jännää, että tietokoneet ja netti ovat joillekin kuin leikkikenttä, jossa osataan touhuta kaikennäköistä, sekä hyvässä että pahassa. Tunnustan ihan puoltavani esim. Anonymousin touhua, silloin kun he käyttävät taitojaan hyvään. On aika jees, että netissä on niitäkin, jotka pitävät netin ns. ”pimeän puolen” ruodussa.

Mutta enivei, keskitän ajatukseni takaisin tähän kirjaan ennen kuin kukaan alkaa kiskomaan foliohattuja päähän :D

E.C. Myers selvästi tietää, mistä kirjassaan puhuu. Hän on onnistunut sitomaan yhteen sekä selviytymisjännärin, haktivismin että realistisia kuvia siitä, mihin nettiä pahimmillaan voidaan käyttää. Hahmot tässä kirjassa oli todella hyvin rakennettu ja Maxin ajatuksia oli mukava seurata. Hän tuntui erittäin realistiselta hahmolta.

Huonoja puolia en varsinaisesti tässä kirjassa kokenut ja ainoa vajavaiselta tuntunut asia ei ollut edes kirjan vika, vaan minun omien henkilökohtaisten ennakko-odotusteni luoma mielikuva kirjan sisällöstä. Ajattelin kirjaan tarttuessa, että tässä vietettäisiin vielä enemmän aikaa bittiavaruudessa ja haktivismin olevan vielä enemmän mukana. Näitä oli jo paljon mukana, mutta odotin tällaista vieläkin enemmän.

Meinasin alun perin antaa tälle kirjalle neljä tähteä, mutta kirjan viimeinen kohtaus sai minut liikuttumaan. Se oli täydellinen loppusilaus tälle tarinalle ja jätti erittäin hyvän maun suuhun.

Jos sinua kiinnostaa tämäntyyppinen tarina, kannattaa lukea The Silence of Six. Suosittelen kovasti!

Lukunäyte: Chapter 2
Max stared at the blank white screen. He wanted to scream, but e could barely breathe. That couldn't have happened. That couldn't have been real.
      Evan.
      The auditorium was bright and the stage was empty but for a fallen bottle of water spreading a dark, wet stain on the crimson carpet. Like blood.
      He had a vague recollection of the Secret Service agents whisking Tooms and Lovett into the wings. Courtney was standing in front of the stage, clutching her closed MacBook, while Bennett Avery ralked to someone over his headset.
      Some students hovered neat the closed doors which were still guarded by Secret Service agents. Most had stayed in their seats typing on their phones, huddled with their arms around themselves. Kids talked loudly and over each other.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jaa mietteesi!