Nimi: The Greyfriar
Trilogia/sarja: Vampire Empire, #1
Kirjailija: Clay & Susan Griffith
Kustantaja: Pyr
Julkaisuvuosi: 2010
Sivuja: 301 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★☆☆
Juonikuvaus: In the year 1870, a horrible plague of vampires swept over the northern regions of the world. It is now 2020 and a bloody reckoning is coming. Princess Adele is heir to the Empire of Equatoria, a remnant of the old tropical British Empire. When she becomes the target of a merciless vampire clan, her only protector is the Greyfriar, a mysterious hero who fights the vampires from deep within their territory. Their dangerous relationship plays out against an approaching war to the death between humankind and the vampire clans.
Ajatukseni: Koin juuri sen saman tunteen, minkä koin Josin L. McQueinin Premeditatedin viimeisen sivun jälkeen: musertavaa pettymystä.
Minä olisin halunnut pitää tästä kirjasta niin paljon enemmän. Suorastaan himoitsin jotain todella huippua luettavaa, ja The Greyfriar vaikutti arvostelujen perusteella juuri sellaiselta kirjalta, joka saisi minut hyrisemään innosta. Mutta ei... Ei. En tuntenut sellaista. En onnistunut tuntemaan oikein mitään tätä lukiessa
On kulunut 150 vuotta vampyyrien esiintulosta ja valtavista ihmishenkien menetyksistä. Eletään vuotta 2020 ja ihmisten ja vampyyrien välinen suuri, ratkaiseva sota Euroopassa on käsillä. Equatorian valtakunta on liittoutumassa Amerikan valtakunnan kanssa naittamalla Equatorian 19-vuotiaan prinsessa Adelen Amerikan suurelle sotasankarille ja vampyyritappajalle, senaattori Clarkelle. Mutta kun Equatorian kuninkaallisen laivaston kimppuun hyökkää suuri joukko vampyyrejä aikeinaan kaapata Adele, tulee sodan uhka yhtäkkiä aivan käsille. Adelen ainoa toivo selvitä yksin tuossa vampyyrien valtaamassa Euroopassa on legendaarinen Greyfriar. Tuo salaperäinen, henkilöllisyytensä piilottava soturi lupaa viedä Adelen hengissä takaisin omiensa luokse, mutta heillä on pitkä ja kivikkoinen tie edessään.
Ehkä se kaikkein suurin kompastuskiveni oli, että minulla on valtaisat odotukset tämän kirjan suhteen. En ole saanut hirveästi luetuksi viimeisen kuukauden aikana ja erityisesti Lamentin jälkeen halusin vain lukea jotain todella hyvää kirjaa. Siispä tartuin sormet syyhyten The Greyfriariin, joka lupaili huikeaa steampunk-seikkailua vaihtoehtoishistoriallisessa Euroopassa, jossa ihmiset ja vampyyrit käyvät sotaa keskenään. Kovasti lupailtiin myös salaperäistä taistelijaa, joka ottaisi vastuulleen prinsessan hyvinvoinnin samalla kun vampyyrit hiiviskelevät heidän kannoillaan verenhimoissa. Mutta tämä kirja ei onnistunut täyttämään odotuksiani, ja täten julistan tuntevani oloni pettyneeksi.
The Greyfriarissa on tapahtumallisesti hyvin köyhä juoni, mutta hahmollisesti taasen hyvin rikas. Hahmot ajavatkin tätä tarinaa eteenpäin niin monesta eri näkökulmasta, mutta minusta oli virhe jakaa kerronta niin moneen osaan. Tässä on niin laaja hahmokaarti ja tarina hyppii neljän viiden passiivisen kertojan välillä aina luvun välein, välillä useamman kerran yhdessä luvussa. Tämä hajotti keskittymistä ja vaikeutti sen pääasiallisen juonen (Adelen ja Greyfriarin matkan) seuraamista.
Kertojien lisäksi keskittymiseni sai herpaantumaan se, etten oikein välittänyt yhdestäkään hahmosta. Oli vaikea kiintyä yhteenkään hahmoon, kun emme saa kunnolla tutustuttua yhteenkään heistä. Kyllä, Adele oli kovanaama ja voimakastahtoinen nuori kruununperijätär, mutta samalla hän osasi olla todella kakaramainen ja ärsyttäväkin. Adelen hahmoon suhteen minun oli pakko miettiä, miksi kirjailijat olivat päätyneet tiettyihin ratkaisuihin. Ne olivat ratkaisuja, joilla ei ollut mitään oikeaa merkitystä tarinalle, mutta ne häiritsivät minua lukijana epäkohdillaan.
Greyfriarin hahmosta toivoin jotain todella hienoa, mutta en saanut tyypistä mitään irti. Minusta hän ei ollut mitenkään erityisen salaperäinen tai jännittävä hahmo eikä hänellä hirveästi sitä persoonallisuuttakaan ollut. Tylsistyin hänen hahmonsa kanssa. Kaiken lisäksi hänen todellinen identiteettinsä paljastettiin ensimmäisen sadan sivun aikana, joten kuinka ihmeessä tässä olisi edes voinut kiinnostua hahmon mystisyydestä tai salaisuuksista? Kaikki paljastettiin heti. Nostan hattua kuitenkin sille, ettei se romanssi roihahtanut nyt varsinaisesti tässä kirjassa.
Clay ja Susan Griffith ovat luoneet mielenkiintoisen asetelman ja maailman. Tapahtumapaikkana toimii vaihtoehtoishistoriallinen Eurooppa. Ihmiset ovat rakentaneeet Afrikkaan suuren valtakuntansa samalla kun vampyyrit ovat vallanneet Keski- ja Pohjois-Euroopan. Sota kytee jatkuvasti odottaen vain sitä lopullista kipinää, joka räjäyttäisi ruutitynnyrin. Kaksi suurta ihmisvaltakuntaa ovat liittoutumassa avioliiton kautta ja näin ihmiset saisivat ylivoiman vampyyrejä vastaan aikoen tuhota ne lopullisesti. Asetelma oli niin mielenkiintoinen tässä. Lisäksi pidin kovasti siitä, kuinka onnistuneesti tähän oli sekoitettu erilaisia kulttuureja.
Minulla on sellainen todella raskas olo nyt, kun mietin kaikkea sitä hukkaan heitettyä potentiaalia, mitä tällä kirjalla oli. Juoni oli melkein kiusallisen kliseinen: hätää kärsimässä oleva prinsessa, jonka vuoksi valtakunnat ovat valmiita lähtemään sotaan ja joka lopulta pelastuu salaperäisen komistuksen ansiosta. Lisäksi minun on pakko ihmetellä, kuinka mustavalkoista politiikka tässä oli. Ei oikeastaan minkäänlaista juonittelua tai petturuutta tai mitään sen suurempaa jännitystäkään. Hahmot kertoivat vuorollaan omat motiivinsa eikä lukijan tarvinnut kertaakaan jäädä miettimään, että mitäs tuo hahmo nyt aikookaan.
Minä odotin tältä paljon enemmän. Tällaisenaan tämä kirja oli hyvä, mutta se ei riittänyt täyttämään toiveitani ja odotuksiani. Kuitenkin minua kiinnostaa lukea jatko-osa, The Rift Walker, koska nyt kun hahmot ja asetelma on lukijalle esitelty, tarina saattaisi saada edemmän tuulta siipiensä alle ja muuttua hyvinkin jännittäväksi.
Lukunäyte: Chapter 2, sivut 29-30
A clawed hand raked the swordsman's shoulder, tearing his cloak. He blocked the next swipe, kicking the attacker away. He aimed for a debilitating head shot, but he sensed something behind him and twisted to dodge a savage blow from the tall commanding female that would have torn off his head.
”You will die,” the female told him, with one arm hanging limp.
He wasted no words but drove the palm of his hand flat against the female's bare chest, sending her airborne back toward the treeline. Midway she changed her destiny and hit the trunk of a tree with no more than a subtle bounce. Righting herself, she stepped to the ground.
The swordsman was already running toward the princess. He swung his blade and severed the top of a vampire's skull. With one hand he reached down to pluck a Guardsman's saber from a motionless body at his feet and flung it end over toward the tall female. The blade plunged into the female's chest and into the tree behind her. The hilt of the vibrating blade stuck in her ribs. She screamed and clawed at it in a rage.
The swordsman grabbed Princess Adele roughly by the arm and dragged her into the dank forest.
Vampire Empire –trilogia
The Greyfriar (2010)
The Rift Walker (2011)
The Kingmakers (2012)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa mietteesi!