torstai 24. lokakuuta 2013

Mary Sue+Gary Stu so togetah like 4evah!!1!1!

No niin, ajattelin tässä sadepäivän iloksi tehdä tällaisen postauksen, missä kerron ystävistämme Mary Suesta ja Gary Stusta. Ehkä tämä postaus auttaa teitä lukijoita ymmärtämään paremmin, miksi suhtaudun joskus todella jyrkästi lukemiini kirjoihin ja inhoan niitä. Tämä postaus koskee lähinnä young adult -kirjoja, mutta osan piirteistä voi istuttaa myös muihinkin kirjoihin. Havainnollistamiseen käytän näitä kaikkein tutuimpia nykykirjallisuuden hahmoja.

Huom! Tämän postauksen ei ole tarkoitus loukata ketään. Nämä ovat puhtaasti omia tuntojani, ei mitään vedenpitäviä totuuksia. Kirjoituksen on tarkoitus olla humoristinen ja sarkastinen, joten tikarina sydämeen ei kannata tätä ottaa.

1. Mary Sue -päähenkilö. Mary Sue on fiktiivisessä kirjallisuudessa hahmo, joka on yli-idealisoitu, ns. ”täydellinen” ja jolta puuttuvat merkittävät, inhimilliset virheet. Näin tunnistamme itsellemme Mary Suen:

1. Kaunis ulkonäkö ja mielellään jokin hyvin spesiaali piirre (esim. eksoottinen silmien väri), jota päähenkilö ei itse tiedosta/suostu tiedostamaan, ei vaikka prinssi kehuisi tätä kuin viimeistä päivää. Tuo nöyristely ja itsensä mollaaminen on tärkeää, koska kuka teini-ikäinen nyt voisikaan olla itseensä tyytyväinen? Jos joku olisi, sehän tekisi tästä ylimielisen ja itseään täynnä olevan pissapään.

2. Yliteroitettu keskivertoisuus, mutta päähenkilö kuitenkin on jollakin tapaa hyvin spesiaali ja tyyliin universumin tasolla se kaikkein tärkein. Hahmo joko saa kaiken huomion yrittämättä ja on tervetullut joukkoon, tai sitten ulkopuolinen muutamalla kaverilla ja saa koulun suosituimman blondin cheerleaderin vihat heti kättelyssä niskaansa.

3. Päähenkilö on älykäs, lukee klassikkoja, osaa kokata ja hoitaa kotia kuten jokaisen hyvän vaimon tulee osata. Näiden taitojen tulee tulla luonnostaan eikä hahmo missään vaiheessa joudu opettelemaan mitään uutta.

4. Päähenkilö on ehdottomasti neitsyt ja täysin kokematon, mitä tulee poikiin ja seurusteluun. Hänen täytyy voida pukeutua valkoiseen häissään. Ennenaikainen suuteleminen tai kädestä pitäminen luonnollisesti tekee hänestä lutkan, tyrkyn tai muuten vain epäpuhtoisen.

5. Edelliseen on myös poikkeus: päähenkilö on seurustellut ennenkin, mutta hyvin viattomasti. Loppuun asti (lue: petipuuhiin) ei olla vielä menty. Syyt tähän samat kuin edellisessä.

6. Päähenkilöllä ei ole mitään merkittäviä virheitä, muuta kuin huono itsetunto ja – le gasp – kömpelyys. Virheethän saattaisivat tehdä hahmosta oikeasti inhimillisen, joten hus pois heti sellainen! Kuinka muuten päähenkilön erityisyyttä voi teroittaa ellei sitten jättämällä pois kaikki inhimilliset tekijät? Ihan puistattaa ajatuskin inhimillisestä päähenkilöstä.

7. Jos päähenkilö on yliluonnollisella tavalla erityinen, täytyy hänen hallussaan olevan voiman olla hyvin uniikkia, harvinaista ja ennennäkemätöntä. Koskaan aikaisemmin ei olla vastaavaa nähty tai on todella harvinaista ja selittämätöntä, miksi päähenkilö on mikä on.

8. Päähenkilön tulee aina olla vähintään yhden komean karjun vieteltävänä, mutta kaksi on aina parempi. Kolme olisi jo pökerryttävän huumaavaa, mutta saattaisi mennä jo epäuskottavuuden rajoille. Ehkä. Tietenkään päähenkilön näiden karjujen välillä seilaamista ei voida katsoa pahalla silmällä, koska karjut ovat niin kuumia, seksikkäitä, komeita ja lihaksikkaita. Kukkakeppejä tai tavallisia ihmisiä ei rakkaudenkohteiksi hyväksytä. Kaikki kuitenkin nyt vain haluavat päähenkilön.

9. Päähenkilön tulee pystyä parantamaan paatuneinkin paha poika kiltiksi kultapuppeliksi. Lisäksi hahmon tulee pystyä muuttamaan aseksuaalikin nymfomaaniksi. Sitä vastoin päähenkilö itsekin voi sopivan karjun kohdalle jolkotellessa joutua täysin libidonsa vietäviksi, vaikka kukaan ei ole koskaan aikaisemmin häntä kiinnostanut.

10. Päähenkilö ei varsinaisesti joudu koskaan kärsimään tai näkemään vaivaa, vaan kaikki tehdään hänen puolestaan ja jokainen päähenkilön ympärillä suhtautuu tähän kuin heiveröiseen paperikukkaan, joka ei varmasti voi puolustaa itse itseään eikä osaa tehdä mitään itse. Henkivartijan tulee olla keskellä yötä tuijottamassa nukkuvaa päähenkilöä maaninen kiilto silmissään, koska päähenkilöhän voisi tukehtua vaikka tyynyyn. Mitä vähemmän selkärankaa, tahdonvoimaa ja aivoja päähenkilöllä on, sitä parempi.

Tässä on nyt ne yleisimmät piirteet, joista tunnistaa Mary Suen. Oletko kenties itse kohdannut kirjoissa Mary Suen? Bella Swanit ja Ever Bloomit ja Nora Greyt voivat nyt lakaista itsensä maton alle. Kyllä, tarkoitan juuri teitä. Te olette Mary Sueiden ruumiillistumia enkä siksi pidä teistä yhtään. Olette silkkaa hukkaan heitettyä paperia. Te ette kehity tarinassa, teissä ei ole mitään, mistä yrittää voida pitää enkä yksinkertaisesti siedä selkärangattomia sukkia, jotka ovat miesten heittopusseja, vartioimia kukkasia ja täysin kenen tahansa komistuksen vietävinä. Te yritätte niin kovasti olla badass -hahmoja, mutta ette onnistu siinä. Olette vain rasittavia ja aivottomia. Menkää pois.

2. Gary Stu -jätkä. Gary Stu kulkee käsi kädessä Mary Suen kanssa. He ovat täydellisiä toisilleen. Näin löydämme itsellemme täydellisen Gary Stun ja mitä voimme häneltä odottaa:

1. Hänen täytyy olla jumalallisen komea, oikea Adonis. Komea turpavärkki, lihaksikas ruumis... Se on yksinkertaisesti pakko. Muutoin hän ei ole riittävän hyvä saamaan osakseen rakkautta.

2. Jätkän luonteen ja persoonallisuuden voi lukea tämän vatsalihaksista. Mitä turhia sitä nyt hahmoa kehittämään yhtään sen pidemmälle, koska pinnallisuus on hyvää ja tavoiteltavaa. Ketä kiinnostaa jätkän elämä, taustat, kiinnostuksenkohteet yms. kun hänellä on niin jumalallinen kroppa? Ei nyt ketään!

3. Jätkän tulee olla piru vieköön täydellinen kaikessa, mitä hän tekee. Tähän ei mitään poikkeuksia. Se nyt vain on näin. Jätkän täytyy myös itse tietää se ja olla todella ylimielinen ja täynnä itseään ilman mitään muita luonteenpiirteitä. Nam.

4. Jätkä saa olla todellinen pelimies. Mitä enemmän jätkä on elämänsä aikana niittänyt, sitä parempi. Tämä tulee esiin vankkana elämänkokemuksena. Jätkä tietää, kuinka päähenkilölle luritella loruja ja runoilla tyhjänpäiväisyyksiä – koska päähenkilöhän nyt aina on kiinnostunut näistä. Olisi outoa, jos ei olisi. Tähän pelimiehisyyteen liittyy sellainen kuuman kutkuttava seikka, kun että jätkähän aina lopulta valitsee päähenkilön – mahtaa päähenkilö tuntea olonsa erityiseksi, kun onnistuu viattomalla neitseellisyydellään valloittamaan pelimiehen sydämen ja tekemään hänestä uskollisen prinssin.

5. Mitä törkeämpi jätkä on, sitä haluttavampi. Kun jätkä on mahdollisimman ylimielinen mulkvisti päähenkilöä kohtaan, sen täytyy tarkoittaa kohtalon sanelemaan tosirakkautta. Mitä pahempi mulkvisti, sitä parempi. Se on hyvä nyrkkisääntö. Koska pahat pojat ovat niin hot. On kuitenkin muistettava, että pahimmistakin pahin paha poika lopulta muuttuu sulaksi vahaksi päähenkilön edessä.

6. Jos poika on herttainen ja mukava, täytyy hänessä olla myös se kuuma ja eläimellinen puoli. Tällaisen jätkän täytyy olla jumala jollakin taiteen osa-alueella, kuten vaikka jonkin soittimen soittamisessa, maalaamisessa tai ihan vain tuhannen ja yhden klassikon siteeraamisessa. Kiltti poika on neitsyt ja on aina torjunut aikaisemmat liiveihin uivat, mutta päähenkilö muuttaa tämän.

7. Jätkän täytyy olla ylisuojeleva, päättää päähenkilön asioista, salata tietoa ja kohdella tätä kuin herkkää lasikukkaa. Jokainen kunnon mies tekee päätökset rakkaansa puolesta tämän mielipidettä kysymättä, rajoittaa hänen liikkumistaan, on aina paikalla varjostamassa ja on mustasukkainen sekopää, jos rakas edes aivastaa väärään suuntaan. Jätkä ei voi ajatella, että he ovat suhteessa tasavertaisia, vaan hänen täytyy olla se dominoiva osapuoli. Tekipä jätkä mitä tahansa, kaikki kuitenkin kulminoituu siihen, että hän rakastaa päähenkilöä.

8. Aina silloin tällöin jätkän täytyy käyttäytyä kuin bipolaarinen tuuliviiri. Yhdellä hetkellä hänen täytyy olla tunkemassa kieltään päähenkilön kurkkuun aina alas suolistoon asti ja seuraavalla hetkellä kohdella tätä kuin jotain epämääräistä haisevaa ruskeaa kengänpohjassa. Mutta ei huolta, tämä johtuu siitä, että jätkä haluaa suojella päähenkilöä. Tähän kuuluu myös se, että jätkän tulee olla mahdollisimman marttyyri ”emme voi olla yhdessä, koska olen hirviö nyyh!”-lässytyksineen. Jätkän tulee hokea tätä jatkuvasti, mutta silti yrittää pitää päähenkilö pakkomielteisesti itsellään.

9. Jos näitä jätkiä on kaksi, täytyy heidän olla sekä ulkonäöltään että luonteenpiirteiltään täysin päinvastaisia toisistaan. Kun ensimmäinen jantteri on tumma ja tulinen paha poika, on toinen jantteri vaalea ja herkkä kiltti poika. Mutta lihaksikkaita ja komeita kummatkin. Molempien tulee saada päähenkilö laskemaan alleen ihastuksesta. Toisen tulee haluta päähenkilö lakanoihinsa heti ja toinen haluaa nauttia lihaniloja vasta kun papin aamen tai joku vastaava virallinen toimitus ollaan saatu.

10. Jätkän tulee yrittää tehdä päähenkilö mustasukkaiseksi imuttelemalla jotakin toista tyttöä (tai miksei vaikka poikaakin), koska näin hän kuvittelee tekevänsä itsestään haluttavamman. Mustasukkaisuushan on kaikkein paras osoitus siitä, että toinen välittää. Toki, pieninä määrinä se saattaakin olla herttaista, mutta mitä sekopäisempää ja todellisuuden rajat menettävämpää se on, sitä kuuman romanttisempaa.

Näin tunnistamme itsellemme ihanan ja seksikkään Gary Stun. Oletko kenties kohdannut tällaisenkin hahmon? Kenet? Minä nimeän kylmiltään heti alkuun Edward Cullenin, Patch Ciprianon, Daniel Grigorin ja Damen Augusten. Te ansaitsette Mary Suenne, ihan todella. Te olette juuri täydellisiä toisillenne. En voi muuta sanoa. Minä vihaan teitä.

Mary Suen ja Gary Stun suhteen täytyy olla jotain hyvin kohtalonomaista ja tähtiin kirjoitettua. Kun he kohtaavat toisensa ensimmäisen kerran, heidän täytyy tuntea sisällään kipinöitä, kuumuutta, sähköä, energiaa, ihoa nuolevia liekkejä, tornadoja tai hyökyaaltoja. Koska se on niinQ n11n ROMANTTISTA JA ihQUU!!1!! Täytyy heti aluksi tehdä ilmiselväksi, että juuri heidän välillään on sitä universuminkuulua tosirakkautta, jota ei mikään paha voima, kohtalo, kulmahampaat, turkki tai vääjäämätön ennustus voi estää. Onko selvä? Hyvä.

Mary Suen täytyy jatkuvasti huomautella Garyn ulkonäöstä. Vähintäänkin joka toisella sivulla lukijoiden täytyy saada kuulla Gary Stun rintalihaksista, hauiksista, upeasta klyyvarista tai sitten silmistä. Voi, silmät! Silmäthän eivät millään vain voi olla ihan normaalit, tyyliin tavallisen siniset tai ruskeat, vaan niiden täytyy olla säihkyvät smaragdit tai nestemmäistä kultaa, hunajaa tai topaasimurikat tai siniset kuin merten syvyydet. Silmien täytyy kiilua pimeässä, niiden täytyy muuttaa väriä, sävyä tai vaikka muotoa, jotta lukijalta ei varmasti menisi ohitse, että ne silmät ovat hitto vieköön upeat ja ettei niiden omistaja nyt ihan normaali ole. Ulkonäön kanssa sama asia. Se nyt vain täytyy mainita joka hiivatin kerta, kun henkilöstä puhutaan tai tämä on paikalla. Tämäkin selvä? Loistavaa.

Insta-love on se kaikkein paras tapa rakentaa romantiikkaa tarinaan. Kyllähän se muutama päivä ja pari keskustelutuokiota nyt totta kai riittää saamaan kuolemattoman rakkauden roihahtamaan. Se on nimenomaan sitä tosirakkautta, ei epäilystäkään siitä. Kannustin kirjailijoille: kun kirjoittaa romanssin nuorten aikuisten kirjoihin, on aina tervettä painottaa, että teini-ikäisenä on kaikkein parasta heittää oma elämä ja tulevaisuus menemään ja uhrautua täysin ensirakkauden vietäväksi. Kun kohtaa sen mahdollisen ensirakkauden, on aina ilmiselvää ja tasanvarmaa, että se tulee kestämään ajasta ikuisuuteen. Mitä turhia sitä miettimään erilaisia vaihtoehtoja tulevaisuuden suhteen, esim. koulutusta tai yksinkertaisesti aikuiseksi kasvamista. Pyh, ketä sellainen kiinnostaa. ”Kyllä mää 17-vuotiaana nyt tiiän, että tää on sitä lopullista ikuisuutta ja me ollaan yhdessä siis niinku forever! Kuinka te kehtaatte kyseenalaistaa päätöksentekoani?” Mary Sue tokaisee. Nostakaa kätenne, mikäli olette Maryn kanssa samaa mieltä. Mahtavaa, että voimme kaikki olla yhtä mieltä näistä asioista!

Näin, hyvät ihmiset, olemme tutustuneet rakkaisiin ystäviimme Mary Suehen ja Gary Stuhun. He ovat täydellisiä toisilleen, toistensa sydämensä valitut. Hitot jostain Roomeosta ja Juuliasta! Kun Mary ja Gary kohtaavat toisensa, enkelikuorot laulavat, meret jakautuvat ja taivaalle syttyy sateenkaaria ja tähtiä kuin sieniä sateella! Twu luv!1!!1!1

Olisiko teillä rakkaat lukijat lisäyksiä näihin listoihin? Mitkä sinun mielestäsi tekevät hahmosta Mary Suen tai Gary Stun? Pidätkö Marystä ja Garystä, vai inhoatko heitä syvästi? Jakakaa mielipiteenne!

Huomhuom! Tätä ei tosiaankaan nyt ihan vakavalla naamalla ole kirjoitettu :D olen ihan tosissani noista piirteistä ja siinä, etten pidä tällaisista hahmoista, mutta humöörillä tämä teksti on kirjoitettu!

10 kommenttia:

  1. Tämähän oli mainio! :D En kyllä itse ollenkaan pysty lukemaan mitään julkaisua, jossa tämä kaksikko on pääosissa. Ei vaan kykene... ne on niin hykerryttävän täydellisiä, ettei niistä saa mitään otetta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Mary ja Garyn haistaa kirjasta yleensä melkoisen nopeasti tehden lukukokemuksesta enemmän tai vähemän surkuhupaisan ja välillä jopa tuskaisan. Juuri niiden täydellisyys saa minut astumaan takavasemmalle :D

      Poista
  2. Parhautta! =D Minä en tiedä kuin Bellan ja Edwardin ihanat söpöläiset, muut ovat outoja minulle. Enkä ole edes Twilightia lukenut, enkä lue. =D En leffoja katsonut, enkä katso. Ooh, paitsi parodialeffan, jonka uskon olleen noin miljoona kertaa parempi kuin alkuperäinen. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Muut voi löytää Punaisista tulppaaneista, Langenneesta enkelistä ja Fallenista eli näistä kuuluisimmista nuorten aikuisten kirjoista. Itse olen lukenut kolme ensimmäistä Twilightia, mutta viimeistä osaa en koskaan saanut luettua loppuun. Ei vain pystynyt. Joku viimeinen kolmannes jäi lukematta eikä ole viiteen vuoteen tullut tarvetta lukea loppuun enkä usko, että koskaan tulen lukemaankaan. Ja elokuvat... voi taivas. Parodia oli niin paljon parempi :D

      Poista
  3. Olen kyllä ihan samaa mieltä tästä, että nämä liiallisiin täydellisyyksiin menevät päähenkilöt ovat kyllä aika helppo huomata . Nämä kuvaukset olivat kyllä niin osuvia ja hauskoja että melkein vedet silmissä luin! Monesta kirjasta näitä kyllä valitettavasti löytää mutta joskus niitä on hauska lukea vain senkin takia, että pystyy jo etukäteen arvata nuorenparin kohtalon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tällaiset hahmot spottaa niin nopeasti eikä sellaisten kirjojen lukeminen ole mitään herkkua (toki poikkeuksiakin aina löytyy... :D). Joskus tuntuu, että ihan kokoamalla kootaan kaikki mahdolliset kliseet ja annetaan sille kasalle nimi ja tätä väitetään päähenkilöksi. Vähän enemmän vaivaa saisivat jotkut kirjailijat nähdä...

      Poista
  4. Minä itse asiassa pidin Langennut Enkeli-sarjasta. Luin sen kyllä aika kauan sitten. Muistan kyllä, että silloinkin toisessa osassa otti päähän se Noran lässytys kuinka hänen elämänsä oli ohi kun Patchia ei enää näkynyt. Eniten kai ärsyttää siinä marinassa se että on oikeasti ihmisiä, jotka ovat tappaneet itsensä poika- tai tyttöystävän jätettyä. Tuntuu, että kirjat oikein kehottavat että "kyllä, jos sinut jätetään, lamaannu aivan täysin kunnes kultsisi tulee takaisin".

    Pitäisiköhän lukea tuo sarja uudestaan, että näkisin ärsyttäisikö nykyään vielä enemmän. Toisaalta uskon, että kyllä enkä halua tuhlata aikaani lukemalla huonoja kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun luin sarjan ensimmäisen osan, pidin sitä melko unohdettavana enkä mitenkään merkittävänä kirjana. Toisessa osassa Nora ärsytti minua niin suunnattomasti juuri noiden mainitsemiesi syiden takia enkä kolmannen osan jälkeen ole voinut enää koskea näihin kirjoihin. Lisäksi minusta tuntui ettei koko sarjassa ole päätä eikä häntää. Juoni tuntui yhdeltä suurelta sekasotkulta ja hahmot ottivat päähän lujaa. Eivät vain kolahtaneet minuun nämä kirjat.

      Itse olen huomannut, että joidenkin kirjojen kohdalla aika kultaa muistot eikä välttämättä kannata lähteä uusintalukuun, koska se voi pilata ne ensimmäiset hyvät hetket sarjan parissa, miinuksistaan huolimatta. Jos hyvä enkelikirja kiinnostaa niin suosittelen Susan Een Angelfallia :)

      Poista
  5. Ihan hillitön! Lisäisin vielä Mustan tikarin veljeskunnan.

    Ai niin, ja olipa Mary Sue kuinka "ruma" (eli laittautumaton ja tyylitajuton mutta kauniskasvoinen) tahansa, hän ei ikinä ole lihava. Ikinä. Eikä oikeastaan lihaksikaskaan, vaan juuri sellainen lasikukkaa muistuttava rimppakinttu. Hyh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, kyllä se Veljeskunta voidaan tähän poppooseen mukaan lukea. Luin kirjat joskus lukiossa ja silloin tykkäsin todella paljon, mutta nyt vähän enemmän luettua kriittinen ajatteluni on kehittynyt kovasti ja luulen, etten enää niin paljon tuosta sarjasta pitäisi. Voisi joskus kyllä kokeilla...

      Olen ehkä alle kymmenen YA-kirjaa lukenut, missä päähenkilö on ollut hievan pyöreämpi... The DUFF lienee parhaiten mieleen jäänyt. Oikeastaan aina ne päähenkilöt ovat juuri sellainen en-tied-kuinka-kaunis-olenkaan-tyyppisiä hentosia lasikukkasia, joka sen jumalaisen komea maanisen Adoniksen itselleen saa. Diversiteettiä, kiitos.

      Poista

Jaa mietteesi!