maanantai 2. syyskuuta 2013

Illallinen vampyyrin kanssa - Abigail Gibbs

Nimi: Illallinen vampyyrin kanssa
Alkuteos: Dinner with a Vampire
Trilogia/sarja: The Dark Heroine, #1
Kirjailija: Abigail Gibbs
Kääntäjä: Kari Koski
Julkaisuvuosi: 2012 (suomeksi 2013, Otava)
Sivuja: 540 suomenkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ☆☆☆☆☆

Juonikuvaus: Violet Lee joutuu kammottavan verilöylyn silminnäkijäksi keskellä öistä Trafalgar Squarea. Vampyyrit ovat kohdanneet metsästäjänsä ja tehneet heistä selvää. Nyt he vievät Violetin mukaansa maailmaan, jollaisesta hän ei ole osannut edes uneksia. 
      Kauniit, joutilaat pedot elävät kartanossaan kuin jollain toisella aikakaudella: viini virtaa ja silkki kahisee. Peloissaan Violet yrittää paeta, mutta hänellä on yhtä suuret mahdollisuudet kuin antiloopilla leijonalaumassa. Lopulta hän taipuu jäämään, jotta hauras rauha ihmisten ja vampyyrien välillä säilyisi rikkumattomana. (Kuvaus Risingshadow-sivustolta.)

Ajatukseni: Jouduin miettimään muutaman päivän, kirjoittaisinko tästä kirjasta vai en, koska ajatukseni tästä eivät olleet mitenkään positiivisia. Oikeastaan kiehun, kun mietin tätä kirjaa. Yleensä en pidättele mielipiteideni kanssa ja olen valmis puhumaan suuni puhtaaksi kirjasta kuin kirjasta, mutta tämä kirja on eräänlainen poikkeus: ensinnäkin koska kirjailija oli niin nuori ja toisekseen koska tämä kirja on saanut alkunsa Wattbad-sivustolta. Kirjoitan tästä kuitenkin samalla tavalla kuin kaikista muistakin tähän astisista. Kerron jo nyt alkuun, että minä en tosiaan pitänyt yhtään tästä kirjasta ja jos olet fani, saatat olla hyvinkin eri mieltä kanssani. Yritän kuitenkin nyt asiallisesti selvittää, miksi lukukokemukseni oli niin negatiivinen.

Illallinen vampyyrin kanssa on eräänlainen sensaatio: Abigail Gibbs oli 14-vuotias aloittaessaan tämän kirjoittamisen Wattbad-sivustolla ja jatkoi kirjoittamista kolme vuotta. Tarina oli menestys ja se oli saanut yli 17 miljoonaa sivunlatausta ja tuhansia kommentteja. Lopulta tarinasta kiinnostuivat myös kustantamot. HarperCollins ehti kilpajuoksussa ensimmäiseksi, ja voilà, näin saimme Illallisen vampyyrin kanssa.

Juonellisesti tämä kirja ei ole mitenkään huikea, vaan täynnä ristiriitaisuuksia, epäkohtia ja aukkoja. Tarina alkaa siitä, kun 17-vuotias Violet Lee todistaa Trafalgarin aukiolla Lontoossa joukkomurhan, kun kuusi yli-inhimillisen kaunista nuorukaista teurastaa silmänräpäyksessä 30 miestä. Sitten Violet kopataan mukaan vamppien maailmaan, jossa hän joutuu elämään yhdessä monenkirjavan vampyyripoppoon kanssa poliittisena vankina. Hänelle annetaan kaksi vaihtoehtoa: joko hän päättää itse muuttua vampyyriksi tai elää ihmisenä vamppien joukossa.

Muutamia epäkohtia: miksi metsästäjät ja vampyyrit kohtaavat keskellä Lontoon keskustaa ilman näkösuojaa, paikassa, johon kuka tahansa saattaisi vahingossa astella? Se siitä piilossa pysyttelemisestä. Miksi vampyyrit eivät vain päästäneet Violetia lähtemään? Mikä pakotti heidät pitämään hänet vankina? Miksi on Violetin päätös muuttua itse? Tässä oli valtava määrä ristiriitaisuuksia, joita ei uskottavasti onnistuttu selittämään kirjan loppupuolella, kun kaikki heitettiin äkkiä päälaelleen ja kohtalo astui peliin.

Violet oli ärsyttävä sukka, joka kaiken tapahtuneen jälkeen loikkasi pahoinpitelijänsä kaulaan. En millään saata hyväksyä tällaista. Kirjailija yritti kovasti tehdä Violetista rääväsuista sankaritarta, mutta sen sijaan minä sain hänestä todella ylimielisen ja itsekeskeisen kuvan. Violetissa ei ollut mitään, mistä oikeasti pidin. Hän huorittelee, lutkittelee ja katsoo jokaista saman sukupuolista nenänvarttaan pitkin. Charity, yksi Kasparin seksikumppaneista, sai todella ikävää tylytystä Violetilta: Violet haukkuu Charityä huoraksi, vaikka tämä luulee olevansa parisuhteessa Kasparin kanssa. Mikä tekee Charitystä huoran? Violet ei ole itse yhtään sen parempi. Tätä sanotaan slut shamingiksi, ja olen niin kyllästynyt lukemaan tyhjänpäiväistä tyttödraamaa huoritteluineen ja lutkitteluineen.

Jokaisen hahmon moraalinen kompassi osoitti suoraan helvettiin. Ylipäätään Kaspar ja Fabian olivat molemmat kamalia. Fabian oli Jacob Black. Aluksi poika oli herttainen ja mukava, mutta sitten kun Violet/Bella alkaa nojautua enemmän toisen kaksilahkeisen suuntaan, vetää jätkä koko palkokasviviljelmän nenäänsä, ja taas huoritellaan. Tyypit ovat useita satoja vuosia vanhoja, mutta he käyttäytyvät kuin pilalle hemmotellut pikkumaiset teinit? He eivät vuosisatoihin ole oppineet vieläkään käytöstavoille? Huokaus. 

Ja sitten on Kaspar. On ihan hyvä, että vampyyrit kuvataan hirviöinä, mutta niitä hirviöitä ei kannata sitten romantisoida. Jos kirjoittaa murhaavia ja raiskaavia hirviöitä, pitäköön ne sellaisina ilman mitään äkkinäisiä 180-asteisia parannuksia. Miten Violet voi kaiken sen jälkeen, mitä Kaspar on tälle tehnyt, vielä rakastua tähän? Tukholma-syndrooman vaihtoehtohan pyyhittiin kirjassa pois kaikella mahdollisella kohtalopölinällä. Kaspar yritti raiskata Violetin, ahdisteli tätä seksuaalisesti jatkuvasti, pahoinpiteli henkisesti ja fyysisesti, kohteli tätä kuin roskaa, puhutteli tätä todella alentavasti, ja kaikesta tästä huolimatta Violet rakastuu tähän. Mitä ihmettä tämä on? Miksi Kasparin raiskausyritys painetaan villasella, mutta kun Crimson yritti samaa, hän on niin pahis? Kaspar teki kaiken pahan vain silkasta muiden satuttamisesta saamastaan nautinnosta. En kyennyt suurin surminkaan pitämään hahmosta. Ansaitsisi tulla naulatuksi munistaan kaktukseen koko tyyppi.

Ei ole yllätys, että tätä luki kuin Twilight -fanfictionia, koska siitähän Gibbs oli innostuksensa saanut. Omien sanojensa mukaan Twilightissa ei ollut hänen mielestään riittävästi verta ja suolenpätkiä, joten hän päätti kirjoittaa oman fanfictionin näiden kanssa. Tässä kirjassa oli jopa suoria lainauksia Twilightista ja kohtauksia, jotka ovat täysin samoja vain eri hahmoilla. Ja minähän en tosiaan sitten yhtään tykkää Twilightista, joten tämä sai minut kiristelemään hampaita. Mutta Twilight ei ollut ainoa, josta tämä kirja oli ottanut mallia, myös Black Dagger Brotherhood oli kokenut kopioimisen karvaan kolahduksen: koko tapahtumaympäristö ja yksityiskohdat olivat kuin suoraan tuosta sarjasta. Minusta tässä kirjassa ei vain ollut mitään ainutlaatuista tai edes erilaista kuin missään muussakaan samankaltaisessa tarinassa. Kopioiminen? Not cool.

Gibbsin nuori ikä paistaa kirjoituksesta kokemattomuutena, kömpelyytenä ja naiiviutena. Mutta kirjoitusta enemmän minua ärsytti käännös. Tämän kirjan käännös oli niin kämänen! Tuli useaan otteeseen mietittyä oliko kääntäjä laisinkaan perillä suomen kielen kielioppisäännöistä tai mistään muustakaan. Kirjan alkupuolella ihmettelin moneen otteeseen kääntäjän käyttämiä kummallisia sanamuotoja, lauserakenteita, pilkut suorastaan kirkuivat poissaoloaan ja tekstissä vilisi kielikukkasia siellä täällä. Teksti kuitenkin paranee loppua kohden. Minusta myös tuntui kuin Gibbs ei olisi osannut päättää, kirjoittaako nyt YA- vai NA-kirjaa. Gibbs yrittää liian kovasti kirjoittaa ronskeja seksuaalisia kohtauksia, mutta ei ilmiselvästi ymmärrä, mistä puhuu. Hän ei myöskään ymmärrä, kuinka loukkaava tämä kirja voi olla niille, jotka todella ovat joutuneet seksuaalisen ahdistelun/pahoinpitelyn kohteeksi. En ihmettele, miksi Gibbs on saanut tästä hyvästä niin monien lukijoiden vihat niskaansa. Ei kannata leikkiä tulella, jos ei ymmärrä seurauksia, niin sanoakseni.

Tämän kirjan rakenne oli aivan levällään. Oli melko selvää, että alkuperäinen idea tässä tarinassa oli se, että ihmistyttö tempaistaan vampyyrien maailmaan ja hän kohtaa mustasydämisen vamppipojan, jota tyttö alkaa parantaa ja heidän välilleen kehkeytyy romanssi. Mutta vuosien ja yksittäisten lukujen julkaisemisen myötä Gibbs tuli toisiin ajatuksiin tarinankulun suhteen ja yritti lihottaa sitä ja lisätä kerroksia maagisempaan suuntaan. Tämän huomasi erityisesti siinä, että kaikki se ulottuvuushöpinä ja ennustus etc. tulivat aivan puskan takaa ilman mitään alustusta ja ennakoivaa johdatusta.

Illallinen vampyyrin kanssa oli juuri sitä, mitä se Internetissä alun perin oli: monien vampyyritarinoiden sekainen fanfiction, joka on printattu ja sidottu kirjaksi. Tätä tarinaa ei koskaan kirjoitettu varsinaiseksi kirjaksi eikä Gibbs mielestäni ollut todella miettinyt tarinaa kokonaisuutena eikä laatinut kunnon juonikaaviota, jossa on selkeä tarinankulku ja järkevä loppu, vaan tämä on kolmen vuoden aikana pala palalta netissä julkaistu fanfiction, jonka julkaisujen aikana Gibbsin mieli on ehtinyt muuttua useaan otteeseen. Minusta tämä eteni ihan miten sattui eikä tässä ollut päätä eikä häntää.

Koen myös, että kustantaja teki väärin tämän suhteen. Gibbs on eräällä tavalla HarperCollinsin uhri. Tämän julkaisun takana on vain ja ainoastaan yksi motiivi: rahanahneus. Dinner with a Vampire oli erittäin suosittu Wattpadissa. Gibbs ei kuitenkaan saanut kannettua tarinaansa loppuun asti ilman motivaatiota; tässä vaiheessa estradille astui HarperCollins, joka tarjosi nuorelle kirjoittajalle kuusiosaisen sopimuksen. Kustantaja katsoi, että koska tarinalla oli netissä niin paljon lukijoita ja tarina oli melkein saatettu päätökseen, oli ilmiömäisen helppoa vain tarjota sopimusta, tulostaa jo kirjoitetut luvut, odottaa loppua tarinasta ja alkaa rahastaa sillä – tokihan fanit nyt tarinan lopun halusivat saada selville, joten heidän täytyi ostaa kirja sen nimissä. On toki hienoa, että nuori kirjoittaja sai sopimuksen, mutta tässä tapauksessa hommassa haiskahtaa ainoastaan halu lypsää rahaa.

Kirja kaipasi kirkuen editointia. Tätä kirjaa olisi voitu lyhentää reilulla kädellä ainakin 200 sivua eikä itse tarina olisi kärsinyt siitä millään tavalla. Se olisi voinut tehdä tästä rakenteellisesti ja juonellisestikin paremman. Jos tämän kirjan takana olisi ollut puhtaat aikomukset kustantamon osalta, he olisivat kehoittaneet Gibbsiä selkiyttämään aikomuksiaan juonen suhteen, karsimaan siitä pois kaikkea sitä ylimääräistä krääsää ja kirjoittamaan tarinan kokonaan uudelleen. Sillä tavalla olisi ajettu Gibbsin etua – hän olisi kasvanut kirjailijaksi ja oppinut kirjan rakennetta, kokonaisuudenkuvan tärkeyttä ja selkeää hahmotelmaa – mutta kustantamo olisi siitä huolimatta saanut rahansa. Tällaisenaan tämä ei ollut valmis. Kustantajan piti kuitenkin kiirehtiä, ettei nettilukijat ehtineet siirtyä muihin tarinoihin.

The sexiest romance you'll read this year” oli lause, jolla Illallista vampyyrin kanssa mainostettiin. Tämä karmii minua. Onko tämä todella sitä, mitä pidetään romanttisena tai seksikkäänä nykymaailmassa? Onko raiskaus, pahoinpitely, seksuaalinen ahdistelu tai uhkailu todella jotain sellaista, mitä nykymaailma ihannoi jotenkin haluttavana? En käsitä. Minä en näe niissä mitään romanttista. Gibbs oli neljätoistavuotias aloittaessaan tämän kirjoittamisen. Tällainen teksti on siis jotakin sellaista, mikä teinitytön mielessä yhdistyy sanoihin romantiikka ja seksikkyys. Minusta tämä on niin pelottavaa ja karmivaa. Kuvastaa hyvin nyky-yhteiskuntamme ihanteita ja arvoja. Ja ei, tämä ei ole seksikkäin romanssi, mitä tänä vuonna olen lukenut.

Minä en nauttinut tämän kirjan lukemisesta yhtään. Suoraan sanottuna vereni kiehui lukiessani erityisesti romanssia Violetin ja Kasparin välillä. Teenpä yhden asian selväksi: minä en voi sietää seksuaalisen ahdistelun, pahoinpitelyn ja raiskauksen vähättelyä ja romantisointia. En yksinkertaisesti siedä sellaista. Nämä löivät viimeiset naulat arkkuun tämän kirjan lukukokemukselleni ja siksi en antanut tälle yhtään ainoatakaan tähteä. Nämä seikat ovat minun kohdallani tappotuomio kirjalle.

Tämä on minun mielipiteeni tästä kirjasta. Painotan vielä, että nimenomaan minun mielipiteeni eikä kenenkään tarvitse olla kanssani samaa mieltä. Sanani saattavat kuulostaa jyrkiltä, mutta näin minä ajattelen. Tämä kirja on saanut hyvin paljon positiivista palautetta ja se on tietenkin hienoa, mutta minulta sitä ei irtoa. Jokainen muodostakoon oman mielipiteensä.

Lukunäyte: Luku 2, Violet, sivut 21-22
Helvetin kytät”, Kaspar ärähti. ”Odottakaa tässä”, hän määräsi ja tuuppasi minut eteenpäin, suoraan erään toisen miehen eteen. ”Fabian, huolehdi sinä tästä typystä.”
      Toisen kerran tuona yönä iskeydyin jotakin kiinteää vasten. Hänkin oli kylmä ja kavahdin taaksepäin kuin minua olisi pistetty, niin että keikahdin kohti jalkakäytävän vieressä olevaa katuojaa. Mutten koskaan osunut maahan asti. Vilkaisin käsivarttani, johon kesken ilmalennon oli tarttunut melkein yhtä kalpea käsi kuin omani.
      ”Älä kaadu”, lempeä ääni sanoi. Seurasin käsivartta katseellani täysin pyörällä päästäni, kunnes kohtasin säteilevät, taivaansiniset silmät. Sama poika, joka oli loikannut ylitseni Trafalgarin aukiolla, katseli minua hieman huvittuneena. Lyhyen, naurettavalta tuntuvan hetken ajan ihastelin hänen vaaleita, sotkuisia hiuksiaan ja lihaksikasta rintaansa, joka näkyi juuri ja juuri napittamattoman paidan kaula-aukosta, ennen kuin palasin järkiini ja kiskaisin käteni pois kauhistuneena ajatuksistani. Hän ei kuitenkaan ollut milläänsäkään.
      Minä kyyristyin oikein pieneksi ja hankasin käsiäni ja ranteitani takkiin siitä kohdasta, mistä hänen verentahrimat kätensä olivat koskettaneet minua. Hän katsoi minua otsa rypyssä kun peräännyin, käsi yhä ojennettuna.

The Dark Heroine –sarja
Dinner with a Vampire | Illallinen vampyyrin kanssa (2012/2013)
Autumn Rose (2014)

40 kommenttia:

  1. En ole koskaan tästä kirjasta kuullutkaan, luin vain arvostelusi, mutta... mitäs helvettiä :D anteeksi sananvalintani. Ainakin nyt tiedän, että tätä kirjaa ei kannata lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs helvettiä on aika osuvasti sanottu :D tämä suomennos on tämän kesän uutukainen, ettei ole ihmekään, jos ei ole vielä kuullut tästä. Haluaisin sanoa, että jätä suosiolla lukematta, mutta minä yritän olla tämän kirjan suhteen mahdollisimman neutraali, joten kannustan sinua toimimaan oman intuitiosi mukaisesti :)

      Poista
    2. Joo, intuitioni sanoo että älä lue. Muuten kirja ei kuulosta aivan niin kauhealta, kun ottaa huomioon kirjailijan iän (kuten sanoit), mutta en sitten pidä yhtään noista "raiskaus-fantasioista", joita nykyteineillä tuntuu olevan... Siksi en luekaan enää fanficcejä (vaikka ei kaikki fanficit tietystikään ole sellaisia!).

      Poista
    3. Raiskausfantasia on juuri oikea tapa kuvailla tätä kirjaa. Minua ihan suoraan sanottuna puistattaa arvomaailma, joka tuntuu nykyään vallitsevan erityisesti nykyteinien keskuudessa - "seksuaalinen ahdistelu ja pahoinpitely on ihan jees ja mitä uhkaavampi mies on, sitä kuumempi ja romanttisempi tämä on". On niin karua, että tällaista kuvataan seksikkäänä ja romanttisena. Säästät itseäsi, kun jätät tämän suosiolla lukematta.

      Poista
  2. Itse luin kirjan ajatellen, että se on taas yksi surkea kopio Twilightistä ja muista niin monista vampyyrikirjoista. Yllätyin kovasti, koska jäin kirjaan koukkuun heti muutaman kappaleen jälkeen. Minä kiinnostuin kirjan jännituksestä ja alku teki kirjasta kiinnostavan. Myönnän, että teksti oli vähän huonoa alussa, mutta ensimmäisen kolmasosan jälkeen en saanut silmiäni irti kirjasta ja luinkin sen parissa päivässä loppuun.
    Arvostelijan, Ninan, kirjoitus hämmästytti minua. Voi olla, että minä keskityin vain kirjan hyviin puoliin, mutta Ninan tekemä arvostelu löi minut täysin tyhjäksi. Arvostelu oli outo, siinä oli otettu huomioon melkeimpä ainoastaan huonot puolet. Minusta tuntuu,(tai ei pelkästään tunnu vaan tiedän) että lukukokemuksemme olivat täysin erilaisia. Minun mielestäni ei ole paha, jos kirjassa on vähän jännitystä, raakuutta yms. Se, että KAspar melkein raiskasi Violetin, johtui siitä, että hän oli epävakaa äitinsä kuolema jälkeen, ja hän oli tyhjä sisältä. Se sopi hyvin kuvaan. Ja parasta kirjassa oli juuri se, että Violet sai murrettua, yllätys yllätys, jään Kasparin ympäriltä.
    Luin vähän aikaa sitten Kerstin Gierin Rubiininpunan ja Safiirinsinin. Pidin niistä molemmista todellla kovasti ja odottelenkin innoissani kolmatta osaa, mutta Illallinen vampyyrin kanssa voitti molemmat. Olen 14 vuotta, ja monet ajattelevat varmaan, ettei minun ole soveliasta lukea K-16 kirjoja, mutta minä haistatan pitkät. Saatatte ajatella, että puheeni on vain teinin nalkutusta yms. mutta olette väärässä. Kaikki ikäiseni eivät ole niin tyhmiä, kuin miltä näyttävät. Näytämme ehkä teistä todella lapsellisilta ja pieniltä, mutta ulkoisen olemuksen mukaan ei voi verrata sisäistä ikää.
    Minä tiedän, että olen aivan täydellisen surkea selittelemään asioita, joten jätänkin sen nyt tähän.
    Mutta jos jätät kirjan lukematta muutaman negatiivisen kommentin takia, voin vain sääliä sinua, kun menetät upean lukukokemuksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kantasi hyvin. Näkemyserot ovat juuri sitä, mikä tekee kirjoista ja lukemisesta ylipäätään niin hienon asian.

      Kuten kirjoituksessani totesinkin, joku toinen saa varmasti tästä kirjasta enemmän irti kuin minä sain. Tästä syystä en lähtenyt suoraan sanomaan, kannattaako tätä lukea vai ei. Neutraali suhtaumiseni johtuu siitä, että olen hyvin tietoinen tämän kirjan lähtökohdista. Yritin välttää kovaa tylyttämistä Gibbsiä kohtaan, koska sitä hän ei suoranaisesti ansaitse, vaan sitä enemmän minä halveksin kustantajaa. Minäkin pidän jännityksestä ja raakuudesta, mutta millaista se raakuus on, on tärkeää huomioida. En katso olleeni liian ilkeä, koska kerroin myös mielipiteeni siitä, miten tämä kirja olisi voinut olla parempi.

      Olen myös tietoinen siitä, miksi Kaspar käyttäytyi niin kuin käyttäytyi, ja on ihan ok, että hänet kuvattiin hirviönä. Mutta minun ongelmani tämän suhteen pohjautui siihen, että Kaspar oli se nimenomainen miespääsankari ja ensisijainen rakkaudenkohde, josta lukijan tulisi pitää. Myös Violetin suhtautuminen kaikkea tapahtunutta kohtaan ja kuinka helposti kirjailija tuntui haluavan ohittaa kaiken sen pahan, mitä miespääsankari teki rakastamalleen naiselle oli syynä sille, miksi tämä kirja sai minut kiristelemään hampaita. Eikä se ole okei minun mielestäni. Näissä kirjoissa perimmäinen idea on se, että lukija voisi heittäytyä mukaan tarinaan, mutta en minä haluaisi kuvitella sitä, että joku yrittäisi raiskata minut. Mutta se, että raiskaukset ja ahdistelut ja uhkailut ja pahoinpitelyt ohitetaan toteamalla "no, onhan hänellä ollut vaikeaa" ovat syy sille, miksi niin sanottu "raiskauskulttuuri" on olemassa, ja se on todella pelottavaa. Juuri tällaiset perustelut saavat raiskaukset ja kaiken sellaisen vaikuttamaan ihan ok asialta. Tämä on pointtini siinä, miksi en pitänyt tämän kirjan arvomaailmasta tai hahmoista.

      Minä en lähde arvostelemaan ihmisiä ulkoisen olemuksen perusteella, koska se on pinnallista ja turhaa. En pidä puheitasi millään tavalla typeränä nalkutuksena, vaan oman mielipiteesi ilmaisemisena, ja minä arvostan sitä. Se mitä ikään tulee, luin minäkin 16-vuotiaana Black Dagger Brotherhood -kirjoja, jotka ovat K-18. Jokainen taaplaa tavallaan ja lukee sellaista, minkä pystyy itse suodattamaan.

      Mielipiteensä kullakin, ja minun on vain yksi muiden joukossa ja jonka takana vahvasti seison. Katson kirjoittaneeni rehellisen, mutta kuitenkin reilun arvostelun sen mukaan, mitä ajattelin.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    2. Itse olen molempien kanssa samaa mieltä. Jotenkin tuntuu että tämä Sankaritar-hömpötys keksittiin paikkaamaan Kasparin yhtäkkista muuttumista. Eihän sillä sitten ole väliä kun Kasparin oli tarkoituskin rakastua Sankarittareen eli Violetiin. Osittain kirja töksähtelee ja kirja itse jakautuu selkeästi, kun ajatus unohtuu ja uusi idea tulee. Silti pakko vähän ihailla, kun on noin nuorena kirjoittanut. Tuossa iässä toisaalta helposti tekee oman kirjan toisen kirjan pohjalta. Mutta kiitos näkökulmista, niitä kaivataan aina! (Itse rakastuin kirjaan ja toivon näkeväni sen YHTENÄISENÄ elokuvana)

      Poista
    3. Luin tässä joku aika sitten, ettei tälle oltu tehty juuri ollenkaan editointia vaan lähinnä vain tarkitusluvun ja sen todellakin huomaa jo pelkästään kirjan rakenteessa. Tämä ei yksinkertaisesti ollut valmis tällaisenaan, juuri noiden töksähtelevien osioiden ja mielenmuuttumisten vuoksi. Tätä olisi pitänyt editoida rankalla kädellä ja kirjoittaa ainakin pari kolme versiota enemmän (joillekin kirjoille kirjoitetaan yli kymmenen editoitua versiota), mutta tälle ei tehnyt mitään siitä. Syynä arvelen olevan kova kiire kirjan ulos saamiseksi, etteivät fanficin nettilukijat ehdi häipyä muiden tarinoiden pariin ja rahat oli pakko saada lypsettyä kirjalla. Tämä kirja on löytänyt yleisönsä, mutta minä en kuulu siihen joukkoon. Olen kuitenkin iloinen, että sinä pidit tästä :)

      Poista
  3. Ahhh, pidin tästä kirjasta paljon vaikka siellä vähän vilahtelikin kirjailijan osaamattomuutta. Tässä oli kerrankin kuvailtu kunnon vampyyri, joka ei kimaltele ja esitä marttyria <3

    Pidin, pidin ja pidin. Tekisi mieli lukea uudelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on taas niitä kirjoja, joista en sitten yhtään tykännyt. Mutta mielipide-erothan tekevät kirjojen lukemisesta vain kaiken kaikkiaan rikkaampaa ja värikkäämpää. Annoin tämän kirjan luettavaksi eräälle ystävälleni, ja hän taasen totesi tämän olleen ihan hyvä. Minulle ei millään napannut, mutta kivahan se on, että joku toinen on tästä tykkää.

      Poista
  4. Mun mielestä kirja oli tosi hyvä. Kirja ei todellakaan muistuttanut mitää twilightia. Twilight on ällöttävän romanttista hömpötystä ja tämä kirja ei ole sitä nähnytkään (hyvällä tavalla siis). Itse inhoan kaikkea rakkaus hömppää ja rakastan toimintaa. Illallinen vampyyrin kanssa ROKKAA!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tämä kirja ei sitten millään vain toiminut, mutta kiva, että sinä tykkäsit! Minä olen ilmiselvästi kokenut tämän kirjan aivan eri tavalla, mitä monet muut. No mutta, olen sitten outolintu tässä porukassa :)

      Poista
  5. Kysymyksesi.'Miksi on violetin päätös muuttua itse?' Ymmärsin sen ainakin itse niin, että violetin oli päätettävä itse muuttuisiko koska se päti vampyyrien ja ihmisten laissa/säännöissä. He olisivat muuten ajautuneet sotaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin sen asian käsitin, mutta mielestäni tuo perustelu oli aika heikko ja helposti kierrettävissä. Tyyliin kuinka ihmeessä kukaan voi odottaa järjellisiä, harkittuja päätöksiä tytöltä, joka on kidnapattu ja jolta on vapaus riistetty, joka on joutunut useaan otteeseen pahoinpitelyn ja murhan- sekä raiskausyritysten kohteeksi. Kaiken tapahtuneen jälkeen voisi olettaa, että protagonistimme mielenterveys ja henkinen tasapaino saattaisi järkkyä, joten kuinka Violetin päätöksentekoon voisi millään luottaa. Toisaalta olisivathan vampit voineet muuttaa Violetin vasten tämän tahtoa ja jälkeenpäin väittää, että päätös oli Violetin tai toisaalta Violet olisi saattanut antaa suostumuksensa ja valehdella jälkeenpäin, että hänet muutettiin vasten tahtoa. Se on sana sanaa vastaan. Minusta tällaisia seikkoja ei mietitty tarinassa tarpeeksi. Saatan alkaa takertua jo pikkuseikkoihin, mutta yksityiskohdat ovat asioita, joihin en osaa olla kiinnittämättä huomiota - mitä enemmän yksityiskohtia on hiottu, sitä vakuuttavampi tarina minun silmissäni on.

      Poista
  6. Olen parhaillaan lukemassa kirjaa, tosin tälläiset aina luen alkuperäisellä kielellä, koska tottakai se käännösversio on aina tönkömpi. Omasta mielestäni tämä oli ihan normisettiä omassa lajissaan. Ei sen hienompaa tai surkeampaa. Tämä se yleinen miinus. Mutta toisaalta enhän iltalehteä ostaessa odotakaan lukevani Suomen Kuvalehteä.

    Sitten tähän mennessä se plussa. Itse inhoan yli kaiken sitä, että vampyyriohjelmissa pitää olla se sisäänheitto-kiltti-vampyyri, joka on täysin inhimillistetty. Esimerkiksi Louis (veren vangit), Angel (Buffy) Stefan (vampyyripäiväkirjat) ja Bill (True Blood). Kolmessa näistä vähitellen kehitettiin sitten romanssia sen vampyyrimaisemman hahmon kanssa. Twilight oli täynnä näitä keskeisten hahmojen osalta. Tässä jo alusta alkaen se päävampyyri ei ole tuollainen sisäänheitto-vampyyri ja tämä on tarinan ehdoton plussa! Ja uskon, että mun on paljon helpompi päästä sen yli, että romanssin toinen osapuoli on tehnyt todella pahoja tekoja, kuin että se hahmo olisi edellä mainittujen hahmojen kaltainen. Toivon siis lähinnä sitä, että tarinan edetessä Kasparissa säilytetään edes jossain määrin vampyyrille ominaisia piirteitä eikä heittäydytä ihan liian hempeäksi. Koska oli moraalin kanssa miten tahansa, niin se olisi yksinkertaisesti todella tylsää luettavaa. Ja koska tämä nyt ei ole muutoinkaan mitään laatukaunokirjallisuutta, niin ne suuremmat sanomat, moraali ja elämän tarkoituspohdinnat jääkööt toiseen lukukertaan.

    Tuo Jacob-vertaus on ehkä totta, mutta muutoin minulle tuli enemmän muut vampyyritarinat mieleen tästä. Ja Violet tosiaan välillä ärsyttävä, mutta niinhän ne yleensä on.

    Tähän mennessä mielestäni 2 - 2,5 tähden tekele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osoitat hyvän pointin. Minustakin on ok, että se vampyyri kuvataan lähtöjään pahana ja hirviönä, mutta tässä kirjassa Kasparin muutos tapahtuu kuin sormia napsauttamalla. Se muuttui nimenomaan sellaiseksi pehmoiluksi, melkeimpä tuosta noin vain. Minusta Kaspar olisi saanut olla ihan niin hirviö kuin ikinä olisi vain angstissaan tykännyt, mutta minun kanssani törmäyskurssilla oli se, kuinka Violet suhtautui tyyppiin, joka yritti raiskata tämän ja jatkuvasti kohteli tätä niin törkeän huonosti ja kuinka hän unohtaa tämän kaiken ja siitä huolimatta hyppää pahoinpitelijänsä kaulaan. Se on se asia, mikä minua suututti kaikkein eniten.

      Voi olla, että luin tämän väärässä mielentilassa ja olin ehkä liian jyrkkä tämän kirjan suhteen, mutta joka kerta kun alan miettiä tämän tähtien korottamista, minua alkaa vain suututtaa enemmän. Taidan olla niitä lukijoita, jotka eivät vain voi olla kiinnittämättä huomiota moraalisiin kysymyksiin ja sen näköiseen. Ehkä siksi, että tällaisia suhteita on ihan tosielämässä (itse asiassa eräs tuttuni on tämän kaltaisessa suhteessa elänyt) enkä minä missään nimessä halua kannustaa tällaista hehkuttamalla Violetin ja Kasparin suhdetta. Minä ja tämä kirja emme vain millään olleet samalla aaltopituudella, ja eipä sille voi oikeastaan mitään. Mutta itse kirja ei ole ainoa syy huonolle arvosanalle silmissäni, vaan sen lisäksi minua suututti kustantamon toiminta tämän suhteen. Ei siis pelkästään kirja törmännyt kanssani, vaan oikeastaan kaikki tämän ympärillä.

      Minulle tuli tästä Twilight mieleen mm. asioissa, joita hahmot sanoivat ja millainen Fabian oli ja tietyt kohtaukset olivat kuin suoraan copypastettu Twilightista. Enpä ole Twilight-fani, joten nämä tuntuivat suorastaan hyppivän silmilleni. Olen myös kerran pysähtynyt miettimään, kuvittelenko vain tuon Twilight-tuntuman, mutta sitten näin Gibbsin haastattelun, jossa hän kertoi saaneensa vahvoja vaikutteita Twilightista. Erän kaverini totesi, että tämä on kuin väkivaltainen Twilightin ja Veljeskunta-kirjojen rakkaudenhedelmä. Kaipa siinä on siis jotain perää.

      Tule sitten kertomaan lopullinen fiiliksesi, kun olet saanut kirjan loppuun. Näkemyserot ovat mielenkiintoisia, etenkin tällaisissa kirjoissa, joiden lukijat jakautuvat hyvin vahvasti tätä rakastaneisiin ja tätä vihanneisiin. Kaltaisesi neutraalit, puolivälin paikkeilla kelluvat ovat vähän harvinaisempia.

      Kiitos kommentista! :)

      Poista
    2. Alussa kirja vielä kiinnosti, mutta sitten koko tarina vain jotenkin lässähti. Niillä paikkeilla, kun tuli tämä aivan älytön koskemattomuus-sääntö. En tiedä luenko loppuun ollenkaan, jotenkin mielenkiinto katosi. Enkä oikein osaa edes sanoa miksi. Harmittaa, sillä Kasparin hahmoa rakennettiin hyvin alussa. Noh, jos joku osaa vinkata kirjaa, jossa se tarina alun jälkeenkin kantaisi, niin saa vinkata tänne.

      Poista
    3. Minua ihmetytti ne hepulit, jotka kaikki saivat kun Violet ja Kaspar hyppäsivät vällyjen väliin. Missään vaiheessa ei heiltä tätä kielletty ja sitten valitetaan, kun vahiko on jo tapahtunut. Ja sitä paitsi kaiken järjen mukaan Violet olisi pitänyt pitää erossa kaikista muista, koska jatkuvastihan joku oli käymässä häneen käsiksi, aina Kasparista Fabianiin asti. Tämän koko epäloogisuuksista kootun fanfictionin lukeminen meni minulla vain niin vastakarvaan, että jouduin pitämään yhdessä vaiheessa parin viikon tauon. Mikäli lukeminen ei maistu, jätä suosiolla kesken äläkä kiusaa itseäsi. Ei se ole sen arvoista :\

      Mikäli vampyyrikirjat kiinnostavat, kokeile Julie Kagawan The Immortal Rulesia tai J. A. Londonin Darkness Before Dawnia, joista molemmista ainakin itse kovasti pidin. Muuta kuin vamppifiktionia suosittelisin kokeilemaan Immortal Belovedia, Partialsia tai Legendiä. Näistä kirjoista minä olin innoissani!

      Poista
  7. Jäin hieman sanattomaksi lukiessani tätä. Itse koukutuin pahasti kirjaan, luin sitä aamu kolmeen asti. Mutta asia voi johtua siitä että lukiessani en ole kauhean realistinen, en mieti mitä tämä nyt oli olevinaan... Pitäisi varmaan joskus yrittää olla hieman syvällisempi :d
    Mielipiteemme kirjasta poikkeavat, mutta se ei ollut paha asia. Arvostelusi toi uutta näkökantaa, ja arvostan sitä! Omasta mielestäni kirja oli juuri fantastinen monien tapahtumiensa kanssa, ja kuinka vampyyrit eivät olleet niin inhimillistettyjä.
    Myönnän että olen kauhea fanityttöilijä aina kirjojen parien suhteen, eikä Kaspar ja Violet ollut poikkeus. (Voisin koota joskus listan kirjapareista joita söpöilen. Siitä tulisi varmaan hirveän pitkä ;D). Ymmärrän täysin ajatuksesi Violetin ja Kasparin suhteen epäjärkevyydestä, olen myös hieman samaa mieltä.
    Pistän blogisi muistiin ja selailen muitakin arvostelujasi. Rakastan saada lukea erilaisia näkökantoja [:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus miettinyt että saattaa tehdä lukukokemukselle hallaa, kun luen niin syvällisesti ja mietin jatkuvasti, onko tämä nyt realistista ja moraalisesti ja eettisesti oikein vai ei. Mutta en tunnu osaavan lukea millään muullakaan tavalla ja sellainen kova miettiminen ja analysointi sopii minulle vain niin hyvin :D

      Illallinen vampyyrin kanssa oli kirja, jonka kanssa en kohdannut millään tavalla. Minulla meni niin vaikeasti tämän kirjan kanssa ja jouduin pitämään muutaman viikon tauon kesken lukemisen. Minä en voinut sietää Kasparia ja Violetkin oli niin ärsyttävä - ja he kaksi yhdessä? En millään tasolla voinut hyväksyä heidän suhdettaan. Olen tosielämässä nähnyt ihan tarpeeksi epäterveitä suhteita, että voisin sietää niitä edes fiktiossa :\

      Minäkin tykkään fanityttöillä aina joskus :D Voin nimetä tältä istumalta muutaman parin, joista olen aivan ihastuksissani: Legend-trilogian June ja Day, Angelfallin Penryn ja Raffe sekä Daughter of Smoke and Bonesin Karou ja Akiva. Heistä olen aivan hullaantunut! He ovat niin suloisia! Suosittelen tutustumaan heihin! :D

      Kiitos paljon kommentistasi! Tule ihmeessä toistekkin vilkuilemaan sepustuksiani! :) Minäkin tykkään eriävistä mielipiteistä, koska niitä lukiessani saan kirjasta enemmän perspektiiviä lukukokemukseeni. Yritän kyllä ymmärtää, miksi tästä tykätään, vaikka itse en siihen kyennyt. Goodreads onkin ahkerassa käytössä ja lähes joka päivä istun lukemassa arvosteluja kaikenlaisista kirjoista avartaakseni näkemyksiäni.

      Poista
  8. Olin todella hämmästynyt kun luin arvostelun.
    Nimittäin minä rakastin tätä kirjaa!
    Hankin sen jopa itselleni ja nyt jo neljättä kertaa luen. :)
    Olen aina ajatellut että kirjoja lukiessa ei pitäisi ajatella liikaa. Niin myös tässä. Ei minulle tullut mieleenkänä mitään noista osoittamistasi seikoista.
    Kirjoittajan nuori ikä (tai käännös) näkyi kylläkin monissa kohdissa, mutat ei niin häiritsevästi se olisi haitannut.
    Ja sitten nuo henkilöt.
    Kaspar on ihana. Yksi kaikkien aikojen suosikkihahmoistani. Minua ei lainkaan haitannut ns.raakuus, päinvastoin, se oli osa hahmon kiehtovuutta.
    Tämä saattaa selittyä sillä että olen s/m-henkinen ja sen kautta minut sytyttää juuri se kun mies määrää ja komentaa. :)
    Violet oli tosiaan mielestäni välllä aina ärsyttävä, mutta paljon parempi kun nämä nössötytöt joita on niin paljon.
    Ja vielä palatakseni Kaspariin, ah! Vihdoin mies joka ei ole nössö. Alussa jopa pelkäsin että Fabianista tulisi miespääosan esittäjä. :)
    Ja vielä tuohon, että seksuaalisen hyväksikäytön uhrit voivat loukkaantua, niin sitä ei voi välttää. Siis että joku loukkaantuisi. Ja kipeitä asiota pitää voida käsitellä ja niistä pitä'ä voidam puhua.

    Mutta kiitos tästä mielipiteestä jonka esitit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sinulla tämä kirja toimi, vaikka minulle ei sitten ollenkaan :)

      Kaverini kerran kysyi minulta, että eikö ole vaikea nauttia kirjasta, kun mietin koko ajan niin paljon ja analysoin hahmoja ja tarinaa ja niin edelleen. Vastasin, että ei ole, koska kova ajattelu ja analysointi on minulle luonteenomaista ja tiedän tarkalleen, millaisista kirjoista pidän. Illallinen vampyyrin kanssa ei kuulu niihin kirjoihin. Kaverini on päinvastainen lukiessaan, ja siksi meillä on aina niin rikkaat ja hauskat keskustelut lukemistamme kirjoista :D

      Minä analysoin kovasti ja kaverini vain loikkaa suoraan kirjaan mukaan, ja joskus lopullinen mielipiteemme lukemastamme on yhtenevä, joskus eriävä. Kaverini ajatteli tämän olleen ihan ok ja minä en tykännyt yhtään. Hyvin monet asiat tässä kirjassa yksinkertaisesti pistivät minua pännimään niin paljon. En pitänyt hahmoista enkä heidän välisistä suhteistaan, kirjan rakenteesta, käännöksestä enkä viesteistä, mitä tämä kirja mielestäni lukijoille välitti. Not my cup of tea, this one :)

      Kiitos kommentistasi! Arvostan ihan todella kaikkia mielipiteitä, koska minusta on mukava lukea laidasta laitaan arvosteluja kirjoista. Ei pelkkää sanahelinää, vaan saan ihan todella enemmän perspektiiviä ja avaruutta omaankin lukukokemukseeni :)

      Poista
  9. Naurahdin, kun luin arvostelun. Meidän mielipiteemme ovat hyvin erilaiset, ehkä jopa minun lapsellisuuttani, mutta minun mielestä kirja oli loistava, jos nyt ei oteta huomioon sitä, että huomasin saman adjektiivin toistuvan vahingossa monta kertaa, juoni oli hieman sekava ja käytetty, joitakin kohtia unohdettiin mainita yms... Mutta loppukohtaisesti kirjassa oli myös paljon hyviä puolia, joita en voinut olla huomioimatta :'D
    Ei sen puoleen, että minä olisin mikään tätä kirjaa arvostellessa, olenhan vasta 12- vuotias kirjafriikki, joka on lukenut elämänsä aikana vähän alle / yli 1500 kirjaa, joten lukukokemuksia kyllä löytyy, ei sen puoleen:)
    Ps; Älkää nyt hyvä ihme ruvetko sitten ikärajoista minulle pauhaamaan, olen lukenut tuon lisäksi muitakin minun ikäisille sopimattomia kirjoja ainakin 20 :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että sinä pidit tästä. Minä ja tämä kirja emme vain kohdanneet millään tavalla ja eipä siinä, niin käy joskus. Hieno homma kuitenkin, että sinä pidit tätä viihdyttävänä ja hyvänä!

      Minä en lähde valittamaan kenellekään ikärajoista. Jokainen kyllä löytää itse ne omat rajansa - noin paljon lukeneena tiedät kyllä varmasti itsekin, missä sinun rajasi kulkevat. Vaikea niitä kenenkään on muille lähteä määrittelemään. Sanoisin, että lue sitä, mistä pidät ja mitä pystyt suodattamaan.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  10. Jos tajusit niin kirjassa violetin kohdalla on kyseessä tukholman syndrooma eli rakastuu kidnappaajaansa vaikka mitä tapahtuisikin.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös kirjassa nimenomaan painotettu, että kyseessä ei tukholma-syndrooma, vaan kohtalo ja ennustus. Muutenhan koko romanssi olisi ollut aivan yhtä harhainen ja vaarallinen psykologinen tila kuin tuo syndrooma itsekin.

      Poista
  11. Kiva blogi sinulla, on aina ilo löytää uusia kirjablogeja! Tähän on pakko kommentoida: et olisi paremmin voinut sanottavaasi sanoa. Ihailen sitä, että kykenit perustelemaan mielipiteesi - sen, miksi et tykännyt kirjasta. Minulla oli aika paljon samoja syitä, joiden takia tarina ei napannut. Toisinaan kirja tuntui melkoiselta jaarittelulta, suorastaan tylsältä. Mutta ehkä se on vampyyrifaneille ihan toimiva opus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itsekin löysin vasta blogisi :) Tämän arvostelun suhteen yritin olla mahdollisimman neutraali, mutta samalla ilmaista asiallisesti jyrkän negatiivisen mielipiteeni. Tämä siksi, koska olen tietoinen, että moni on pitänyt todella paljon tästä kirjasta enkä tietenkään halua loukata ketään. Minulle tämä tarina ei toiminut yhtään ja romanssi oli mielestäni todella syvältä ja niin vääriä ja pahoja asioita tässä romantisoitiin ja annettiin anteeksi. En voinut sietää sitä. Tämä oli muutenkin tupattu täyteen kaikkea ylimääräistä, tarina raahasi ja takkusi niin pahasti, että jo 150 sivun jälkeen lukeminen alkoi kangerrella niin tuskallisesti, että pidin kolmen viikon tauon tästä ja luin muuta. Vaikka vampyyreistä spefissä sinänsä pidänkin, yhtään mikään ei tässä kirjassa kanssani kohdannut. Todella huono maku jäi suuhun.

      Poista
  12. Luin kirjan viime keväällä ja yksinkertaisesti rakastin sitä! Itse en silloin ainakaan kiinnittänyt huomiota yhteenkään noista asioista mitä mainitsit O_o Mutta kaikilla omat mielipiteensä ja makunsa kirjojen suhteen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, huomaan olevani oppositiossa tämän kirjan suhteen, mutta minkäs tekee, ei kolahtanut minuun ollenkaan. Eipä siinä, joskus sitä vain on täysin törmäyskurssilla kirjan kanssa ja tämä oli minulle sellainen :D Olen kuitenkin iloinen, että tämä oli sinulle positiivinen lukukokemus :)

      Poista
  13. Minä rakastan tätä kirjaa.Minulla oli pieni epäilys kun ikäraja oli kuusitoista, mutta kun luin kirjan rakastuin siihen.Luin sen vähän yli vuorokaudessa.Jäin kuokkuun tähän kirjaan.Minusta on hyvä kun kirjassa katsotaan Violetin ja Kasparin näkökulmista.Nyt en malta odottamaan, että pääsen lukemaan toista kirjaa.Mutta jotkut kohdat oli kyllä aika ällöttäviä ja oli siinä joitakin epäkohtia.Silti kirja on aivan mahtava.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tykännyt tästä yhtään, mutta olen iloinen että sinä pidit lukemastasi :) Minua vaivasi liikaa hahmot, kirjoitus, käännös, epäjohdonmukaisuudet ja kaikki muu enkä usko, että tulen koskaan lukemaan jatko-osia. Tämä kirja on kuitenkin löytänyt yleisönsä ja se on tietenkin hyvä asia. Toivottavasti jatko-osakin on sinulle mieleen!

      Poista
  14. Olen osittain samaamieltä kuin sinä. En näe asiaa kuitenkaan noin negatiivisesti, koska kyse on täysin fiktiivisistä asioista. Tosielämässä tuollainen on hirveää. Sanon on, koska tiedän tuollaista tapahtuvan.

    Tarinana pidän tästä kovasti, sillä kuten aijemmin on sanottu, kirja tuo vampyyreistä esiin toisen puolen.

    Olen yrittänyt etsiä uusia yliluonnollisista olennoista kertovia kirja sarjoja. Jos on ehdotuksia kommentoikaa alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosiaan huomannut, että ole vähän sellainen lone wolf kun tästä kirjasta puhutaan. En tykännyt yhtään yllä mainituista syistä, mutta monelle kokemus on ollut positiivinen. Sitähän sanotaan, että kirjasta on yhtä monta versiota mitä lukijoita :)

      Minua otti päähän aivan suunnattomasti kaikki se törkeys, mitä tässä myydään "romanttisena" enkä osaa/voi painaa sellaista villasella, vaikka fiktiosta onkin kyse.

      Suomenkielisestä teoksista suosittelen Veronica Rossin Paljaan taivaan alla -trilogiaa, Deliriumeja, Kat Fallsin Veden alla -sarjaa, englanniksi esimerkiksi Marissa Meyerin Cinderiä, Sarah J. Maasin Throne of Glassia ja Jennifer L. Armentroutin Lux-sarjaa :)

      Poista
    2. joo sain itsekin luettua loppuun enkä loppujenlopuksi pitänyt juurikaan. Mietteeni löytyvätblogistani

      ps. kiitos kirja vikeistä(:

      Poista
    3. Aina ei se kirja nappaa, vaikka hyvin olisi alkanutkin :) Käyn lukemassa arviosi!

      Ei mitään, on aina ilo jakaa vinkkejä :)

      Poista
  15. Ohhoh. Tuo oli ensimmäinen ajatus mikä minulle tuli mieleen kun luin arvostelusi. Juuri ennen luin pienen pätkän arvostelua, jossa kirjaa ylistettiin maasta taivaisiin ja hämmästyin todella osuessani tämän arvostelun kohdalle. Kiinnostuin todella näistä näkökannoista ja kommenteista. Itse tunnen nyt oloni jotenkin hyväntahtoiseksi hölmöksi, kun mietin, että itse olen lukenut kirjan jo pari kertaa ja pidin siitä todella, vaikkakin Violetin täydellinen avuttomuus ja nössöily ärsyttävätkin. Nyt luettuani arvostelun, aloin miettimään kirjassa esiintyviä epäkohtia ja itse asiassa koko kirja alkaa vaikuttaa jotenkin lapselliselta :'D
    Rakastan lukemista ja nyt muistin taas kuinka huolimattomasti niitä luen ja aloin miettiä toista kirjaa, jota olen lukemassa (saman tyylistä nuoriso hömppää) ja tajuan siitäkin monia epäkohtia.
    Olen tosin silti sitä mieltä, että kirjassa on silti puolensa, siinä on jotain mitä monissa muissa tällaisissa tarinoissa ei ole ja itseäni kiehtoo erityisesti kirjojen yksittäiset ideat, kuten tässä mielenkiintoni herätti ajatus rinnakkaisulottuvuuksista ja toivon, että jatko-osissa esim. tätä ideaa viedään pidemmälle.
    Joten ainakin siltä osin syvimmät kiitokseni arvostelusta :)


    Pakko lisätä huomiona kommentteihin kustantamosta, että ymmärrän heidän tilannettaan. Yritys ei pyöri voittoa tekemättä ja jos voitto tulee tällä tavalla niin sitten se tulee. Toivon vaan, että seuraavaan osaan olisi panostettu enemmän. Ja vielä epäjohdonmukaisesti loppuun kirjoitettuna täytyy sanoa, että kunnioitettavasti kirjoittaja on kuitenkin saanut pidettyä idean noinkin hyvin kasassa ja tapahtunut käännös oli vain sen 180 astetta, vaikka aikaa kuluikin kirjoittamiseen. Itse kirjoitin esseetä viikon ja sen aikana mielipiteeni muuttui enemmän kuin 360 astetta :'D Joten noinkin nuorelta kirjailijalta, ei huono.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä koko kirja on niin erikoinen ilmiönä, sillä mitä olen keskustelua myös seurannut niin aika paljon ja ihmiset tuntuvat jakautuvat niihin jotka rakastivat tätä kirjaa ja niihin jotka eivät. Minä kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Ei napannut sitten yyyyhtään :D

      Minun ongelmani olivat niin laajoja tämän kanssa ja siksi päädyin antamaan tälle nolla tähteä. En pitänyt hahmoista, juonesta (ja sen rönsyilystä), teemoista tai viesteistä joita koin tämän kirjan välittävän lukijoille, kirjoituksesta lähinnä suomennoksen vuoksi, rakenteesta... en siis oikeastaan mitään. Tiedän, että tätä voidaan pitää jyrkkänä näkemyksenä mutta elämä on, joskus sitä vain inhoaa kirjaa :D

      Eivät nämä negatiiviset tuntemukseni siis kohdistu Gibbsiin, vaan lähinnä kaikkeen tähän touhuun kustantajan osalta ja niin edelleen. Totta kai sitä voittoa täytyy tehdä, mutta minusta oli epäoikeuden mukaista julkaista tällainen raakile kirjasta joka olisi niin kovasti kaivannut kehitystä, editointia, oikeastaan kaikkea. Nythän sen sitten huomaa, että koko Illallinen vampyyrin kanssa -ilmiö on ikään kuin kuollut pois... En usko, että jatko-osan suomennosta tullaan näkemään. Tällaisenaan tämä ei ollut riittävän hyvä minun mielestäni.

      Kiitos kovasti kommentista! Tällaiset keskustelevat kommentit kirjoista on ihan parhaita :) Ja joskushan tällaiset täysin oman mielipiteen vastaiset näkökulmat auttavat saamaan objektiivisuutta ja näkemään asioita uudesta perspektiivistä.

      Poista
  16. Olipas tylsää ja melko turhaa ajanhukkaa tämänkin lukeminen. Kiinnostuin tästä siksi, koska Gibbs oli vasta 17 vuotias kun tämä kirja julkaistiin. Olen samaa mieltä kuin sinä–kirja oli tosiaan pelkkää rahastusta kannesta kanteen. Olet oikeassa: tästä kirjasta olisi suoraan voinut repiä ainakin 200 sivua irti, tarinan kärsimättä juuri ollenkaan. Jos olisin itse kirjoittanut tätä teosta, olisin muuttanut suunnilleen kaikkea. Ensiksi lyhentäisin tämän roskan alle kahteensataan sivuun. Jos tämä olisi ollut sellainen perus sieppaustarina ilman seksiä sekä raiskausta, olisin pitänyt tätä huomattavasti parempana. Ennustusjuttukin tuli ilman mitään ennakkoaavistuksia. Huomasin heti, että se oli vain lisätty kirjaan että se saisi enemmän tunnelmaa. Päinvastoin, se vain latisti tätä enemmän tylsäksi kopioksi Twilightistä sekä eeppisestä fantasiasta. Autumn Rosen voisin lukea silkasta uteliaisuudesta, josko Gibbsin kirjoitustyyli olisi parantunut. Toiveeni eivät tosin ole korkealla. Plussat hienosta kannesta, jonka syystä edes alunperin lainasin tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin; se 200 sivua kirjasta pois olisi antanut tälle fokusta, mikä puuttui ihan täysin. Minusta tämä kirja ei ollut yhtään hyvin rakennettu kokonaisuus ja sen fanfiction tausta näkyi niin selkeästi kummallisena koikkelehdintana juonen suhteen, puhumattakaan tuosta äkkiarvaamatta silmille nakatusta ennustuskuviosta. Tällainen on todella huonoa tarinankerrontaa ihan kokeneenkin kirjailijan osalta.

      Minulla ei ole kyllä mitään intressiä jatko-osiin... Sain tarpeekseni tämän kirjan myötä :\

      Poista

Jaa mietteesi!